Mesopotamian hautauskulttuuri
Mesopotamian hautauskulttuuri oli muinaisen Kaksoisvirranmaan moninaisia tapoja haudata vainaja kuoleman jälkeen. Hautaustavat vaihtelivat suurestikin aikakauddestam, kansasta, alueesta ja vainajan sosiaaliryhmästä toiseen. Sumerissa köyhä haudattiin monesti käärittynä kaislamattoon. Mutta kuninkaallisessa haudassa saattoi olla runsaat hautalahjat ja vainajan mukaan surmattua palvelusväkeä. Polttohautausta esiintyi joillain alueilla esihistorillisella ja historiallisella ajalla.
Hautaukset muokkaa
Yleistä muokkaa
Sumerilaiset yleensä hautasivat vainajansa, kun uskoivat kuolemanjälkeiseen elämään. Mutta saattoivat joskus polttohaudata. Vaikka onkin väitetty sumerilaisten pappien keksineen polttohautauksen, tämä on epätodennäköistä. Köyhä haudattiin yleensä kailsoihin käärittynä, mahtihenkilö saattoi rakentaa suuren hautakammion, hänellä ole runsaat hautalahjat. Esimerkiksi Urin kuninkaanhautoihin oli surmattu palvelusväkeä. Seemiläiset hautasivat aina vainajansa.
Varhaiset hautaukset muokkaa
Tell Halaf- ja Samarra-ajalla haudattiin aina maahan. Uruk-ajalta Urukin kerrostumasta XIV on löydetty pitkökalloinen mies, joka oli suorana, kyljellään ja polvet koukussa[1]. Samalta aikakaudelta Ninivestä ja Tepe Gawrasta on löydetty lapsia, jotka on haudattu ruukkuihin. Joissain astioissa oli puuhiiltä ja lähistöillä palon jälkiä[2]. Ehkä kyseessä oli joko hautauksen yhteydessä tehty polttouhri tai osittainen ruumiinpoltto ennen seuraavaa toissijaista hautausta. Osittaitsa ja täydellistä ruumiinpolttoa tehtiin vielä varhaisdynastisella ajallakin[3]. Karkemishissa Uruk-kaudelta aina varhaisdynastiselle on löydetty saviastiohin haudattuja. Tell Arpatsijessa haudattiin hautausmaile tai vanhoihin taloihin. Mattoihin käärityt ruumiit haudattiin länsi-itäsuuntaan[2]. Tepe Gawrassa haudattiin talojen lattian alle. Lapsi haudattiin ruukkuun[4].
Surghulista ja el-Hibbasta Lagashin läheltä on löydetty osittaisia ja täydellisiä polttohautauksia[2]. Ne eivät olleet ainakaan seemiläisiä, koska seemiläiset hautasivat aina maan alle. Urista Jemdet Nasr-ajalta löydetyt haudat ovet kyljelleen haudattuja, kädet kasvojen edessä, jalat vahvasti koukussa. Näin vainaja näyttää ikään kuin istuvan säärillään[5].
Kuolleet käärittiin mattoihin ja asetettiin puukirstuihin. Vainajilla ei ollut aseita[6] Jemdet Nasr-ajalla Pohjois-Mesopotamiassa lapsia haudattiin talojen alle, ja vainaja saattoi olla kivikirstussa ruokomatossa, ja oli suorakulmaisia tiilihautoja. Jemdet Nasr-ajalla yleistyi hautauus mattoon käärittynä, ilman erikoislaitteita. Varhaisdynastisen ajan lopulla tämä pelkän ruumiin hautaus oli tavallista[6].
Historiallinen aika muokkaa
Varhasdynastisella ajalla alettiin Sumerissakin haudata talojen lattian alle, niin kuin Pohjois-Babyloniassa ja Akkadissa aiemmin. Kishissä haudattiin mahtihenkilöitä palvelusväkineen, vaunuineen, juhtineen jne.[4]. Urin kuninkaanhaudoissa saattoi mahtimiehen tai -naisen puuarkun vieressä olla 60-80 seuralaista. Haudoissa oli holveja ja kupukattoja. Hautausmenoista on säilynyt tulen ja uhrien jäänteitä[3]. Lagasha-ajalta joka on noin 3000-2500 eaa.[7]. Pohjois-Kaksoisvirranmaasta löydettyjen talojen lattian alusten hautojen vainajat ovat pohjois-eteläsuunnassa. Karkemishin ja Marin läheltä on löydetty dolmeneita muistuttavia kivikirstuja. Akkadilaisajan haudat olivat maahautoja, joissa vainaja oli soikeassa tai suorakulmaisessa puisessa, savisessa tai ruokoisessa arkussa, tai mattoon käärittynä[3]. Urin kolmannen dynastian aikana haudattiin yleensä hautausmaihin, joissa maahaudat olivat tiilissä. Ruumis oli suorassa. Monesti haudattiin ovaaliin saviarkkuun[3]. Lapset haudattiin yleensä astioihin. Kuninkaat haudattiin suuriin tiilihautoihin,[8] joissa oli kulttipaikkoja, uhriastioita ja alttareita.
Polttohautaus muokkaa
Sumerilaiset tekstit eivät yleensä mainitse polttohautausta. Joissain kaupungeissa Surghal, El-Hibba, ennen Sargonia Nippur[9] tehtiin monia polttohautauksia[10][11].
Urin kolmannen dynastian ajalta on löydetty maininta kuninkaallisesta polttohautauksesta. Polttamalla haudatun ukottiin nousevan jumalten luo[12].
Lähteet muokkaa
- Armas Salonen: Kaksoisvirranmaa. , 1945.
Viitteet muokkaa
- ↑ Salonen 1945, s 204
- ↑ a b c Salonen 1945, s 205
- ↑ a b c d Salonen 1945, s 210
- ↑ a b Salonen 1945, s 206
- ↑ Salonen 1945, s 207
- ↑ a b Salonen 1945, s 208
- ↑ Salonen 1945, s 39
- ↑ Salonen 1945, s 211
- ↑ MESOPOTAMIAN TOMBS, BURIALS, SUPERSTITIONS AND FESTIVALS Facts and Details, 2013 Jeffrey Hays
- ↑ On the smoke to heaven – The cremation rite in anci ent and traditional cultures. Its rationalization in the eschatological beliefs of Indo-European peoples, with a special regard to the pagan Slavs Aleksandar Loma, Belgrade
- ↑ The Origins of Cremation in Europe (Arkistoitu – Internet Archive) Agnieszka Gil-Drozd,ANALECTA ARCHAEOLOGICA RESSOVIENSIA 5/9-94, 2010(2011)
- ↑ Burial Ancient History Encyclopedia Joshua J. Mark, Ancient history encyclopedia, 2009