Meritähtipäivikki
Meritähtipäivikki (Sesuvium portulacastrum) on monivuotinen ruohovartinen päivikkikasvien heimoon kuuluva kasvilaji. Se on trooppisten ja subtrooppisten rantojen pioneerilaji.
Meritähtipäivikki | |
---|---|
Uhanalaisuusluokitus | |
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Kasvit Plantae |
Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
Lahko: | Caryophyllales |
Heimo: | Päivikkikasvit Aizoaceae |
Suku: | Tähtipäivikit Sesuvium |
Laji: | portulacastrum |
Kaksiosainen nimi | |
Katso myös | |
Meritähtipäivikki Wikispeciesissä |
Kuvaus
muokkaaMeritähtipäivikki on ruohovartinen, ja se voi kasvaa lähes pystynä, suikertavasti tai köynnöstävästi. Kasvi voi kasvaa 30 senttimetriä korkeaksi.[2]
Versot ovat vihertävän vaaleanpunaisia tai punaisia. Niissä kasvaa hajanaisesti vastakkaisesti asettuneita lehtiä. Kasvi kukkii ympäri vuoden, ja sen kukat ovat vaaleanpunaisesta purppuraan, todella harvinaisesti valkoisia.[3]
Levinneisyys ja elinympäristö
muokkaaMeritähtipäivikki kasvaa yleensä hiekkaisilla ja kosteilla paikoilla, kuten rannoilla, mangroveilla, dyyneillä, hiekkatasangoilla ja soilla. Meritähtipäivikki on rantojen pioneerilaji, jota kasvaa laajalla alueella trooppisen ja subtrooppisen vyöhykkeen rannoilla. Sen levinneisyys ulottuu suurin piirtein 34:nnelle pohjoiselle ja 42:nnelle eteläiselle leveysasteelle.[3]
Lähteet
muokkaa- ↑ Bárrios, S. & Copeland, A.: Sesuvium portulacastrum IUCN Red List of Threatened Species. Version 2021-3. 2021. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 5.1.2022. (englanniksi)
- ↑ Sesuvium portulacastrum Useful Tropical Plants Database. Viitattu 25.11.2018. (englanniksi)
- ↑ a b Lokhande, et al: Sesuvium portulacastrum, a plant for drought, salt stress, sand fixation, food and phytoremediation. Agronomy for Sustainable Development, 2013, 33. vsk, nro 2, s. 330–331. Springer Verlag/EDP Sciences/INRA. Artikkelin verkkoversio. (pdf) Viitattu 25.11.2018. (englanniksi)