Melueste on rakenne, joita tehdään liikenneväylien varsille, jotta saataisiin katkaistua äänen kulku äänilähteestä suojattavaan kohteeseen.[1] Melueste sijoitetaan mahdollisimman lähelle tien reunaa, mutta samalla kuitenkin otetaan huomioon tien kunnossapito ja näkemäseikat.[1] Esteen pitäisi olla ainakin niin korkea, ettei suojattavien rakennusten yläkerroksista näe suoraan äänen lähteeseen.[1]

Melueste Saksan ja Tšekin rajan ylittävän tien varrella

ToimintaperiaateMuokkaa

Melueste katkaisee äänen suoran yhteyden tieltä suojattavaan kohteeseen, mutta osa äänestä kiertää esteen taakse ja osa etenee suoraan läpi, joten näistä syistä esteen ääneneristävyyden tulee olla riittävä.[1] Meluesteen tehokkuus voi vähentyä, jos äänilähteen puolella sijaitsee suuria pintoja, jotka heijastavat ääntä.[1] Heijastukset on otettava huomioon erityisesti silloin, kun tien molemmilla puolilla on melueste ja niitä voidaan vähentää tekemällä esteen pinta ääntä imeviksi tai istuttamalla sen eteen kasveja.[1]

Meluestetyypit ja -materiaalitMuokkaa

Meluesteinä voidaan käyttää esimerkiksi maavalleja, erilaisista materiaaleista rakennettavia seinämiä tai umpinaisia melukaiteita, jotka sijoitetaan ajoradan reunaan.[1] Myös kasvillisuutta voidaan käyttää. Suomessa on käytetty useissa paikoissa maisemallisista syistä lasisia meluesteitä, joiden alaosa on betonia tai jotakin muuta materiaalia.[2]

Meluseinät ovat melko ohuita ja vähintään 2 metriä korkeita meluntorjuntarakenteita.Ne voidaan rakentaa elementtirakenteisina puusta tai betonista. Seiniä käytetään kun vaaditaan huomattavaa melun vaimennusta ja kun tilaa on käytössä vain vähän.[3]

Melukaiteet toimivat sekä kaiteena että meluesteenä. Yleensä sen korkeus on 1-1,2 metriä tien pinnasta. Näkymä kaiteen yli saadaan aikaan käyttämällä läpinäkyviä esteitä. Näiden haittapuolena ovat kuitenkin ilkivalta ja melko korkeat kustannukset.[3]

Meluvalli on useimpiin paikkoihin parhaiten soveltuva ja perusvaihtoehdoista edullisin melueste. Valleissa voidaan käyttää läjitykseen siirrettäviä maamassoja. Meluvallien haittapuolena pidetään niiden vaatimaa tilaa tiealueella. [3]

Laboratorio-olosuhteissa mitatut meluesteiden äänieristävyydet ovat 15–45 dB. Maastossa samoilla esteillä vaimennus on kuitenkin vain 0–15 dB.[3]

LähteetMuokkaa

  1. a b c d e f g Espoon kaupunki: Meluesteet
  2. Helsingin Sanomat: Lasinen melueste heijastaa kuin peilu Turunväylän rampissa
  3. a b c d Mussalo, Akseli: Meluesteet: Opas rakentamiseen ja suunnitteluun. Savonia Ammattikorkeakoulu (opinnäytetyö), 2015. Teoksen verkkoversio.

Aiheesta muuallaMuokkaa

 
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Melueste.
Tämä liikenteeseen ja liikennevälineisiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.