Melbournen verikylpy

vesipallo-ottelu Unkarin ja Neuvostoliiton välillä olympialaisissa 1956

Melbournen verikylpy (unk. melbourne-i vérfürdő; ven. Кровь в бассейне) tarkoittaa Unkarin ja Neuvostoliiton välillä vuoden 1956 kesäolympialaisissa Melbournessa pelattua vesipallo-ottelua. Joukkueiden välillä oli jännitettä aiemmin samana vuonna tapahtuneen, Neuvostoliiton voimatoimin kukistaman Unkarin kansannousun takia.[1] Ottelu sai nimensä siitä, että se päättyi veriseen tappeluun.[1] Unkari voitti turnauksen loppusarjan osana olleen pelin maalein 4–0.[2]

TaustaMuokkaa

Syksyllä 1956 tapahtui Unkarin kansannousu, joka alkoi mielenosoituksina kommunistista hallitusta vastaan ja päättyi katutaisteluihin, kun puna-armeijan panssarijoukot hyökkäsivät Budapestiin.[3] Budapestissa taistelut loppuivat 11. marraskuuta, mutta maaseudulla vastarinta kesti paikoin marraskuun loppuun saakka. Kansannousun aikana kuoli arviolta 3 000 henkeä, ja noin 180 000 unkarilaista pakeni maasta.[4]

Kun kansannousu alkoi 23. lokakuuta, Unkarin joukkueen pelaajat olivat harjoittelemassa kukkuloilla Budapestin lähellä eivätkä päässeet enää kaupunkiin. Hämmentyneinä he näkivät tulipalot ja kuulivat aseiden äänet.[5] Joukkueen pelaajat siirrettiin ensin vaivihkaa rajan yli Tšekkoslovakiaan, josta he jatkoivat matkaansa kohti Australiaa.[6] Darwinin lentokentällä Australiassa he saivat tietää, että kansannousu oli kukistettu ja kommunistit olivat nousseet takaisin valtaan.[5]

Molemmat joukkueet olivat selviytyneet jatkoon olympiaturnauksessa aiemmin pelatuista alkulohkoista. Neuvostoliitto sijoittui A-lohkossa toiseksi[7] hävittyään vain Jugoslavialle[8]. Unkari taas voitti B-lohkon puhtaalla pelillä.[7] Melbournen verikylpy oli jatkosarjassa molempien joukkueiden kolmas peli ja sekä Unkari että Neuvostoliitto olivat voittaneet molemmat aiemmista otteluistaan.[2]

OtteluMuokkaa

Ennen joulukuun 6. päivänä pelattua ottelua unkarilaiset suunnittelivat suututtavansa Neuvostoliiton pelaajat ja vievänsä siten heidän keskittymisensä pois itse ottelusta. Joukkueen pelaajat osasivat venäjää ja aloittivat vastustajiensa provosoimisen pian pelin alettua. Lopulta ottelu muuttui lähes pelkäksi vastustajan vahingoittamiseksi. Katsomon 5 500 ihmisestä[6] useat olivat unkarilaisia, jotka kannustivat omiaan raivokkaasti. Ensimmäisen maalin viimeistelikin unkarilainen Dezső Gyarmati, joka maalin tehdessään oli vähällä tyrmätä vastapuolen pelaajan.[6] Maalin jälkeen Neuvostoliiton Vjatšeslav Kurennoi sai rangaistuksen vastustajan lyömisestä ja pian myös Boris Markarov ja Antal Bolvári olivat jäähyllä.[6] Myöhemmin Ervin Zádor teki kaksi maalia[6] ja György Kárpáti yhden[9].[5]

Ottelun ehkä mieleenjäävin tapahtuma oli, kun Neuvostoliiton Valentin Prokopov löi Unkarin Zádoria siten, että tämän silmäkulmasta rupesi vuotamaan verta. Yleisö huomasi tapahtuneen ja raivostui niin, että monet ryntäsivät katsomosta altaan reunalle.[5] Tässä vaiheessa toimitsijat päättivät keskeyttää ottelun.[6] Ottelun päätyttyä Neuvostoliiton pelaajat vietiin mylvivien katsojien ohi pukuhuoneeseen poliisisaattueessa[6] viranomaisten estäessä mellakan syntymisen[10].

Ottelun jälkeen Unkari varmisti turnausvoiton voittamalla Jugoslavian maalein 2–1, ja Neuvostoliitto sai pronssia voitettuaan Saksan 6–4.[2] Monet unkarilaispelaajat päättivät olla palaamatta kotimaahansa kisojen jälkeen.[11]

KokoonpanotMuokkaa

Lähteet: [5][6][12][13]

  Unkari
Dezső Gyarmati
György Kárpáti
Ottó Boros
Kálmán Markovits
Antal Bolvári
Mihály Mayer
Ervin Zádor
  Neuvostoliitto
Boris Goihman
Viktor Agejev
Juri Šljapin
Vjatšeslav Kurennoi
Pjotr Breus
Petre Mšvenieradze
Nodar Gvakarija
Valentin Prokopov
Boris Markarov

Ottelusta tehtyjä elokuviaMuokkaa

Melbournen verikylvystä on tehty kaksi elokuvaa, joista molemmat valmistuivat vuonna 2006, 50 vuotta ottelun jälkeen. Freedom's Fury on muun muassa Quentin Tarantinon ja Lucy Liun työstämä elokuva, joka kertoo tarinan Unkarin kansannoususta ja ottelusta. Myös Unkarissa tehtiin samaan aiheeseen liittyvä elokuva, Children of Glory (Szabadság, szerelem).[14] Kyseinen elokuva kuvaa tapahtumia Unkarin maajoukkueen pelaajan ja opiskelijatytön näkökulmista. Elokuvaa esitettiin maan elokuvateattereissa kansannousun 50-vuotispäivänä, ja se näytettiin myös Yhdysvaltain presidentti George W. Bushille.[15]

LähteetMuokkaa

  1. a b Vesipallo - Suomen Olympiakomitea noc.fi. Viitattu 19.9.2010.
  2. a b c Water Polo at the 1956 Melbourne Summer Games: Men's Water Polo Final Round Olympics at Sports-Reference.com. Viitattu 19.9.2010. (englanniksi)
  3. Hannu Reime: Unkarin kansannousu lausti.com. Viitattu 19.9.2010.
  4. Huotari, Juhani & Vehviläinen, Olli (toim.): Unkari: maa, kansa, historia, s. 280–282. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2004. ISBN 951-746-252-2.
  5. a b c d e The Independent freedomsfury.net. 6.12.2006. Viitattu 19.9.2010. (englanniksi)
  6. a b c d e f g h SI Flashback sportsillustrated.cnn.com. Viitattu 19.9.2010. (englanniksi)
  7. a b Water Polo at the 1956 Melbourne Summer Games: Men's Water Polo Preliminary Round Olympics at Sports-Reference.com. Viitattu 21.9.2010. (englanniksi)
  8. Valentin Prokopov Biography and Olympic Results Olympics at Sports-Reference.com. Viitattu 21.9.2010. (englanniksi)
  9. György Kárpáti Biography and Olympic Results Olympics at Sports-Reference.com. Viitattu 19.9.2010. (englanniksi)
  10. Cold War violence erupts at Melbourne Olympics - 175 years - Specials The Sydney Morning Herald. Viitattu 19.9.2010. (englanniksi)
  11. Melbournen Olympiakisoista 50 vuotta - suomalaisille kaksi kultaa itsenäisyyspäivänä Suomen olympiakomitea. Viitattu 19.9.2010.
  12. Hungary Water Polo at the 1956 Melbourne Summer Games Olympics at Sports-Reference.com. Viitattu 20.9.2010. (englanniksi)
  13. Soviet Union Water Polo at the 1956 Melbourne Summer Games Olympics at Sports-Reference.com. Viitattu 20.9.2010. (englanniksi)
  14. Szabadság, szerelem (2006) Elonet. Viitattu 23.9.2010. (englanniksi)
  15. London 2012 Olympic Water Polo Info Barrel. Viitattu 19.9.2010. (englanniksi)