Mehiläispesä on rakennelma, jonka sisällä mehiläiset elävät, ylläpitävät ravintovarantojaan ja kasvattavat jälkeläisensä.

Tarhamehiläisen pesä metsäkuusessa.

Luonnonvaraisten mehiläisten pesät

muokkaa
 
Perinteisten olkisten mehiläispesien valmistamista Englannissa

Euroopassa tyypilliset luonnonvaraiset Apis mellifera -sukuiset mehiläiset rakentavat pesänsä usein onttoihin puihin, koloihin kallioissa, tai muihin suojaisiin paikkoihin. Tällaisen pesän tilavuus ja yhdyskunnan koko voivat vaihdella suurestikin, tilavuus noin 10 litrasta jopa 100 litraan ja yhdyskunnan koko 15 000 mehiläisestä 60 000 mehiläiseen.[1]

Keinotekoiset mehiläispesät

muokkaa

Traditionaaliset

muokkaa

Mehiläispesiä on ennen nykyisen kaltaisen pesän kehittämistä valmistettu savesta, oljesta ja ontoista puunrungoista.

Modernit

muokkaa
 
Moderni, irtorakenteinen mehiläispesä.
 
Moderni mehiläispesä.

Mehiläispesät voidaan jakaa kahteen pääryhmään, kiinto- ja irtorakenteisiin, joista irtorakenteiset ovat helppokäyttöisyytensä ja muunneltavuutensa vuoksi merkittävästi yleisempiä. Mehiläispesä koostuu päällekkäin aseteltavista pesälaatikoista, joissa kussakin on 7–11 vierekkäistä vahasta valmistettua puurunkoista kehää. Pesälaatikoiden määrä riippuu pesässä asuvan mehiläisyhdyskunnan koosta ja irtorakenteisessa pesässä pesälaatikoiden lisääminen tai vähentäminen on helppoa yhdyskunnan koon muuttuessa. Alimman pesälaatikon alalaidassa on lentoaukko, jonka kautta mehiläiset voivat poistua pesästä ja palata sinne. Päällimmäisen pesälaatikon päällä on erillinen vesikatto.

Suomessa yleisimmin käytettävät kehäkoot (mm)
Langstroth 232 × 448
Zander 220 × 420
Farrar 159 × 448

Mehiläispesän käyttö symboliikassa

muokkaa

Lähteet

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
Tämä eläimiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.