May Alix
May Alix (31. elokuuta 1902 Chicago, Illinois [1] – marraskuu 1983) oli amerikkalainen kabaree- ja jazzlaulaja. Parhaiten hänet muistetaan levytyksistä, jotka hän teki Louis Armstrongin yhtyeen kanssa.
Elämä muokkaa
Liza Mae Alix syntyi 1902 Chicagossa, jossa hän vietti myös nuoruutensa.[1] Laulajana hän käytti nimeä May Alix, vaikka toisinaan hän esiintyi myös nimellä Mae Alix. Moni aikakauden jazzlaulaja käytti taiteilijanimeä, mutta Alix esiintyi omalla nimellään. Jo varhain hän pääsi sisälle kaupungin musiikkipiireihin. Teini-iässä hän esiintyi Chicagon klubeilla Jimmie Noonen yhtyeen laulusolistina.[1] Sittemmin hän esiintyi Carroll Dickersonin orkesterin kanssa. Varhaisina vuosinaan hän työskenteli lähinnä kabareelaulajana ja vaudeville-esityksissä.[1] Kabareeta hän esitti mm. duona Ollie Powersin kanssa.[1]
Jazzlaulajana May Alix teki debyyttinsä 1920-luvun puolivälissä. Marraskuussa 1926 hän pääsi levyttämään Louis Armstrongin Hot Five-yhtyeen kanssa kappaleet ”Big Butter and Egg Man” ja ”Sunset Cafe Stomp”.[2] Näistä ensin mainitun hän lauloi duettona Armstrongin kanssa. Armstrongilla oli luja luottamus May Alixin kykyihin ja selvä näkemys, että levytyksistä tulisi menestys, vaikka Alixilla ei ollut laulajana aiempaa kokemusta jazzmusiikin esittämisestä.[1] Sävellyksestä ”Big Butter and Egg Man” tulikin eräs Armstrongin ensimmäisistä menestyskappaleista laulajana.[1]
Armstrongin yhtyeen levytyksien myötä Alix saavutti mainetta jazzpiireissä. Laulaja itse ei kuitenkaan uskonut menestyvänsä jazzmusiikin alueella ja jatkoikin uraansa tasapuolisesti esittäen sekä jazzmusiikkia että kabareeta. Myös jazzkriitikot pitävät Alixin saavuttamaa mainetta ainakin osittain ansaitsemattona.[1] Orkesterinjohtaja Jimmie Noone oli kuitenkin vakuuttunut ja pestasi Alixin orkesterinsa (Apex Club Orchestra) solistiksi 1929. Hän teki yhtyeen kanssa myös joitakin levytyksiä Vocalion -levymerkille.[3] 1930-luvun vaihteessa Alix teki kiertueen Eurooppaan. Palattuaan takaisin Yhdysvaltoihin hän asettui New Yorkiin. Hän esiintyi siellä joitakin vuosia Connie’s Inn –nimisessä revyyssä, jota esitettiin Harlemin oopperatalossa.[1]
1930-luvun jälkipuoliskolla Alix palasi takaisin Chicagoon. Hän esiintyi siellä mm. Panama Clubilla ja It Clubilla.[1] 1940-luvulla hän esiintyi jälleen New Yorkissa. Alixin viimeinen kiinnitys oli Mimo Clubilla.[1] Terveydelliset ongelmat alkoivat haitata hänen uraansa. Viimein hänen oli pakko lopettaa laulaminen. Hänen myöhemmät vaiheensa eivät ole tiedossa. Alix kuoli marraskuussa 1983.
Kuuluisa jazzlaulaja Alberta Hunter käytti toisinaan taiteilijanimeä May Alix. [1] Tämä johtui siitä, että Hunter oli Alixin hyvä ystävä ja Alix oli antanut tälle luvan käyttää nimeään.[1]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e f g h i j k l m Eugene Chadbourne: May Alixin elämäkerta Allmusic.com (englanniksi) Viitattu 12.6.2013
- ↑ Louis Armstrong and his Hot Five Redhotjazz.com (englanniksi) Viitattu 12.6.2013
- ↑ Jimmie Noone’s Apex Club Orchestra (Arkistoitu – Internet Archive) Redhotjazz.com (englanniksi) Viitattu 12.6.2013