Max Richter

brittiläinen säveltäjä

Max Richter (s. 22. maaliskuuta 1966) on Saksassa syntynyt brittiläinen säveltäjä, jota on kuvailtu yhdeksi sukupolvensa merkittävimmistä säveltäjistä[1][2]. Hän yhdistää musiikissaan klassisia, elektronisia ja rock-vaikutteita.[3]

Max Richter Cadogan Hall -konserttisalissa vuonna 2010.

Richter syntyi Saksassa ja kasvoi Britanniassa. Hän opiskeli pianonsoittoa ja säveltämistä Edinburghin yliopistossa, Lontoon Royal Academy of Music -korkeakoulussa sekä Luciano Berion opissa. Opintojensa jälkeen hän perusti menestyksekkään kuuden pianistin klassisen musiikin yhtyeen Piano Circuksen, joka soitti muun muassa Terry Rileyn, Steve Reichin, Philip Glassin ja Arvo Pärtin musiikkia.[4]

1990-luvun puolenvälin jälkeen Richter aloitti yhteistyön Future Sound of London -yhtyeen kanssa, ja toimi muun muassa pianonsoittajana ja lauluntekijänä yhtyeen albumeilla Dead Cities (1996) ja The Isness (2002).[4]

2000-luvun vaihteessa Richter alkoi keskittyä enemmän omiin sävellyksiinsä ja teki musiikkia mainoksiin, televisioon ja elokuviin. Richterin ensimmäinen oma kokopitkä julkaisu Memoryhouse äänitettiin BBC:n filharmonisen orkesterin kanssa ja julkaistiin vuonna 2002 BBC:n Late Junction Label -levy-yhtiön kautta.[4] The Independent -lehti on kuvaillut albumia nykytaidemusiikin virstanpylvääksi.[5] Levy-yhtiö Fat Cat Label julkaisi Richterin toisen albumin The Blue Notebooks vuonna 2004. Albumilla näyttelijä Tilda Swinton lukee musiikin seassa Czesław Miłoszin ja Franz Kafkan kirjoituksia.[4]

Vuonna 2006 julkaistiin Richterin kolmas albumi Songs from Before, jolla Robert Wyatt lukee Haruki Murakamin tekstejä.[3]

Neljäs albumi, soittoäänistä koostuva 24 Postcards in Full Colour julkaistiin vuonna 2008, ja samana vuonna Richter sävelsi musiikin elokuvaan Waltz with Bashir. Samoin vuonna 2008 Richter sävelsi musiikin balettiin Infra, jonka ensiesitys oli marraskuussa 2008 Royal Opera House -oopperatalossa Lontoossa. Kaksi vuotta myöhemmin Richter muokkasi baletin 25-minuuttisen musiikin ja julkaisi sen viidentenä albuminaan Infra vuonna 2010.[3] Albumi nousi Yhdysvalloissa Billboard Classical Albums -listan sijalle 12.[6]

Richter sävelsi uudelleen Antonio Vivaldin teoksen Neljä vuodenaikaa; hän hylkäsi noin 75 prosenttia alkuperäisestä materiaalista. Recomposed by Max Richter: Vivaldi, The Four Seasons julkaistiin lokakuussa 2012 Deutsche Grammophon -levy-yhtiön kautta.[7]

Richter sävelsi musiikin HBO-kanavan vuoden 2014 sarjaan The Leftovers.[8]

Vuonna 2015 Deutsche Grammophon julkaisi Richterin kahdeksantuntisen albumin Sleep digitaalisena latauksena, ja samalla julkaistiin tunnin pituinen albumi From Sleep. Sleep esitettiin suorana lähetyksenä BBC Radio 3:lla 26. – 27. syyskuuta 2015. Se on pisin yhtäjaksoinen musiikkiteos, jonka BBC on lähettänyt suorana.[9] Sleep nousi Billboardin Classical Albums -listalla sijalle yksi ja From Sleep sijalle kolme.[10]

LähteetMuokkaa

  1. Composer Richter on Virginia Woolf inspired ballet BBC News. 12.5.2015. Viitattu 5.1.2016. (englanniksi)
  2. Max Richter: “I just love handling sound. It’s what gets me out of bed in the mornings” The Line of Best Fit. 7.10.2014. Viitattu 6.1.2016. (englanniksi)
  3. a b c Pares, Heather: Max Richter AllMusic. Viitattu 5.1.2016. (englanniksi)
  4. a b c d Tingen, Paul: Max Richter - Recording The Blue Notebooks Sound on Sound. Tammikuu 2005. Viitattu 5.1.2016. (englanniksi)
  5. Gill, Any: Album reviews: John Sheppard, Max Richter, Les Vents Francais ("a landmark work of contemporary classical music") The Independent. 25.2014. Viitattu 5.1.2016. (englanniksi)
  6. Max Richter - Chart History Billboard. 14.8.2010. Viitattu 5.1.2016. (englanniksi)
  7. Gill, Andy: Album: Max Richter, Vivaldi: The Four Seasons, Recomposed By Max Richter (Deutsche Grammophon) The Independent. 27.10.2012. Viitattu 5.1.2016. (englanniksi)
  8. Max Richter to Score HBO’s ‘The Leftovers’ Film Music Reporter. 5.2.2014. Viitattu 5.1.2016. (englanniksi)
  9. Sleep Wellcome Collection. Viitattu 5.1.2016. (englanniksi)
  10. The Week of September 26, 2015 Billboard. Viitattu 6.1.2016. (englanniksi)

Aiheesta muuallaMuokkaa