Max Havelaar (elokuva)
Max Havelaar on Fons Rademakersin ohjaama alankomaalais-indonesialainen draamaelokuva vuodelta 1976. Lähes kolmetuntinen teos perustuu Multatulin vuonna 1860 julkaistuun samannimiseen romaaniin ja kertoo Alankomaiden siirtomaavallan julmuuksista Indonesiassa.[1]
| Max Havelaar | |
|---|---|
 |
|
| Ohjaaja | Fons Rademakers |
| Käsikirjoittaja | Gerard Soeteman |
| Perustuu | romaaniin Max Havelaar (1860) |
| Tuottaja | Fons Rademakers |
| Kuvaaja | Jan de Bont |
| Pääosat | |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | |
| Tuotantoyhtiö |
|
| Ensi-ilta | 1976, Suomessa 1981 |
| Kesto | 170 min |
| Alkuperäiskieli | hollanti |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Rooleissa muokkaa
| Peter Faber | … | Max Havelaar |
| Sacha Bulthuis | … | Tine |
| Adendu Soesilaningrat | … | hallitsija |
| Maruli Sitompul | … | Demang |
| Krijn ter Braak | … | Verbrugge |
| Rima Melati | … | Mevrouw Slotering |
| Rutger Hauer | … | Duclari |
Arvioita muokkaa
Suomen Kuvalehdessä elokuussa 1981 Ywe Jalander piti elokuvaa vanhahtavampana kuin esimerkiksi Werner Herzogin siirtomaa-aiheista ohjausta Aguirre – jumalan viha (1972). Kun elokuvan pohjalla oleva romaani oli tendenssimäinen siirtomaavallan kritiikki, Jalanderin mukaan elokuvan ansiot ovat muualla: Jaavan luonnon sekä kolmen yhteiskuntaluokan – viljelijöiden, paikallisten hallitsijoiden ja siirtomaaherrojen – kuvaamisessa.[1] Helsingin Sanomien Helena Ylänen piti Max Havelaaria perinteisessä tyylilajissaan jokseenkin täydellisenä elokuvana, jonka sekä sisältö että muoto kantavat. ”Tarina on julma, myös verinen, mutta Rademakersin perimmäinen huumorintaju ja inhimillisyys pehmittää ja valaisee synkkiä loppuvaiheitakin.”[2]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Jalander, Ywe: Hyvää elokuvaepiikkaa. Suomen Kuvalehti, 1981, nro 33, s. 58. Näköislehti (maksullinen) (pdf). Viitattu 1.7.2021.
- ↑ Ylänen, Helena: Siirtomaiden kirous. Helsingin Sanomat, 15.8.1981, s. 16. Näköislehti (maksullinen).