Maurice Dela (19191978) oli kanadalainen säveltäjä, sovittaja, urkuri ja pianisti. Hän opiskeli vuosina 1943–1947 Montrealin konservatoriossa. Delan varhaistuotanto on pitkälle tonaalista. Hän ei tuntenut vetoa avantgarde-musiikkiin eikä piitannut arvostelijoiden näkemyksistä. Hän itse totesi, että on aina luottanut intuitioonsa ja ettei hän koskaan sitoutunut mihinkään tiukasti määriteltyyn suuntaukseen. Hän kuitenkin sävelsi monesti polytonaalisesti ja lainasi piirteitä sarjallisista tekniikoista.[1]

Dela voitti CAPAC-palkinnon teoksista Petite suite maritime ja Ballade (1947). Hänelle myönnettiin Lavalin yliopiston Tricentenary Prize teoksesta Les fleurs de glais vuonna 1952. Vuonna 1960 hän sai CFMTA-palkinnon ensimmäisestä jousikvartetostaan. Hänen sonatiiniaan viululle ja pianolle on esitetty usein niin Kanadassa kuin Euroopassakin, ja vuonna 1970 hänen Scherzonsa esitti Carlos Vargosin johtama Costa Rican sinfoniaorkesteri. Dela toimi vuosina 1951–1965 sovittajana ja säveltäjänä CBC:lle useissa eri ohjelmissa. Vuosina 1965–78 hän toimi musiikin opetuksen johtajana ja valvojana André-Laurendeau Secondary Schoolissa, joka omisti Albert-Phaneuf-auditorion hänen muistolleen kesäkuussa 1978. Dela opetti orkestraatiota Quebecin yliopistossa, Montrealissa vuosina 1973–8. Lisäksi Dela toimi kirkon urkurina Verdunissa ja kirjoitti lukuisia artikkeleita Les Carnets viatoriens -lehteen.[1]

Dela sävelsi monia pedagogisia kappaleita muun muassa nokkahuilulle. Hän harmonisoi paljon populaari- ja kansanlauluja, muun muassa Gilles Vigneaultin kappaleita.[1]

Lähteet muokkaa