Matti Yrjänä Joensuu
Matti Yrjänä Joensuu (31. lokakuuta 1948 Helsinki – 4. joulukuuta 2011 Valkeakoski[1]) oli Suomen arvostetuimpia rikoskirjailijoita. Joensuun tuotanto käsittää 12 romaania. Hänelle myönnettiin Valtion kirjallisuuspalkinto vuonna 1982,[1] Vuoden johtolanka -palkinto vuosina 1985, 1994 ja 2004, ja hän oli kaksi kertaa Finlandia-ehdokkaana.[2][3] Joensuun teoksia on käännetty noin 20 kielelle.[2]
| Matti Yrjänä Joensuu | |
|---|---|
 Matti Yrjänä Joensuu lokakuussa 2010. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt |
31. lokakuuta 1948 Helsinki |
| Kuollut |
4. joulukuuta 2011 (63 vuotta) Valkeakoski |
| Kansalaisuus | Suomi |
| Ammatti | kirjailija, poliisi |
| Kirjailija | |
| Tuotannon kieli | suomi |
| Tyylilajit | poliisiromaani |
| Aiheet | rikos |
| Esikoisteos | Väkivallan virkamies (1976) |
| Palkinnot | |
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Joensuun romaanien päähenkilö, vanhempi konstaapeli Timo Harjunpää, on sympaattinen henkilöhahmo, joka suhtautuu yhtä inhimillisesti työssään kohtaamiinsa rikollisiin kuin perheeseensä. Joensuu kuvaa myös henkilöittensä ajatusmaailmaa. Sukunimen Harjunpää kirjailija lainasi vuonna 1966 virkatehtävässä kuolleelta konstaapeli Reino Harjunpäältä.[4]
Kirjailija-toimittaja Jarkko Sipilä on kehunut etenkin Matti Yrjänä Joensuun kykyä kuvata tapahtumia, tilanteita ja tunnelmia.[5]
UraMuokkaa
Joensuu valmistui poliisiksi vuonna 1973 ja toimi rikostutkijana Helsingin poliisilaitoksen väkivaltatoimistossa sekä päivystävänä ylikonstaapelina, kunnes hän jäi eläkkeelle vuonna 2006.[1]
Vuosina 1976–1986 Joensuulta ilmestyi runsaasti kirjoja, noin yksi vuodessa. Yhtä lukuun ottamatta kirjojen päähenkilö oli Timo Harjunpää. Sitten julkaisutahti harveni. 1990-luvulla ilmestyi vain yksi Harjunpää-kirja.
Vuosikymmenen tauon jälkeen Joensuu julkaisi vuonna 2003 romaanin Harjunpää ja pahan pappi, joka kuvaa harhaluulojen vallassa satunnaisia uhreja Helsingin metron alle tyrkkivän Markus Luukas Paavali Heinon tapausta.
Eläkkeelle jäätyään Joensuu muutti Valkeakoskelle. Helsingissä häntä häiritsivät monet muistot ikävistä rikoksista, joita hän oli selvittänyt aikoinaan.[1] Hänen viimeisiä vuosiaan leimasi erakoituminen.[6]
Viimeinen Harjunpää-romaani, Harjunpää ja rautahuone, ilmestyi syyskuussa 2010.[7] Teoksen jatko-osa jäi kirjailijalta tiettävästi kesken. Joensuu kuoli sairauskohtaukseen 63-vuotiaana joulukuussa 2011.[2]
YksityiselämäMuokkaa
Joensuulla oli kolme tytärtä, joista yksi on juontaja Anu Pensola.[6]
TeoksetMuokkaa
- Väkivallan virkamies: Dokumentaarinen romaani Helsingissä tapahtuneesta henkirikoksesta, sen tutkijasta ja ihmisestä elämän päättyessä. Otava, 1976. ISBN 951-1-02478-7.
- Possu ja paavin panttivangit. Otava, 1977. ISBN 951-1-04274-2. (Ainoa romaani, jossa Harjunpää ei esiinny.)
- Harjunpää ja pyromaani: Romaani. Otava, 1978. ISBN 951-1-04909-7.
- Harjunpää ja kapteeni Karhu: Romaani rikoksesta, sen osapuolista ja tutkimisesta. Otava, 1981. ISBN 951-1-06383-9.
- Harjunpää ja ahdistelija: Romaani rikoksesta ja miehestä ja naisesta. Otava, 1982. ISBN 951-1-06862-8.
- Harjunpää ja poliisin poika: Romaani rikoksesta ja siitä mitä me emme näe omassa silmässämme. Otava, 1983. ISBN 951-1-07354-0.
- Harjunpää ja heimolaiset: Romaani kahdesta rikoksesta ja toisen tutkimisesta, kaikista jotka eivät näe kuvaansa poliisin kasvojen alta. Otava, 1984. ISBN 951-1-07850-X.
- Harjunpää ja rakkauden lait: Romaani rikoksesta ja muusta. Otava, 1985. ISBN 951-1-08385-6.
- Harjunpää ja kiusantekijät: Romaani rikoksesta ja maailmoista. Otava, 1986. ISBN 951-1-08939-0.
- Harjunpää ja rakkauden nälkä: Romaani. Otava, 1993. ISBN 951-1-11973-7.
- Harjunpää ja pahan pappi. Otava, 2003. ISBN 951-1-18750-3.
- Harjunpää ja rautahuone. Otava, 2010. ISBN 951-1-24742-5.
LähteetMuokkaa
- ↑ a b c d Petäjä, Jukka: Suomalaisen rikosromaanin isä on poissa. Helsingin Sanomat, 6.12.2011, s. A 8. Sanoma Media Finland Oy. Artikkelin maksullinen verkkoversio. Viitattu 23.3.2019.
- ↑ a b c Kirjailija Matti Yrjänä Joensuu kuollut Yle Uutiset. 5.12.2011. Yleisradio Oy. Viitattu 6.12.2011.
- ↑ Johtolanka-palkitut 1985–2019. Suomen dekkariseura. Viitattu 6.12.2011.
- ↑ Nordman, Risto & Nykänen, Harri: Huumekyttä, s. 59. Helsinki: WSOY, 1991. ISBN 951-0-17253-7.
- ↑ Harjunpään isä on poissa. Iltalehti, 7.12.2011, s. 32.
- ↑ a b Mäki-Kala, Linda: Isänsä hylkäämä Anu Harkki: ”Vaitonaisuus välillämme oli järjetöntä ja järkyttävää.” Me Naiset. 4.7.2013. Viitattu 15.2.2016.
- ↑ Majander, Antti: Matti Yrjänä Joensuulta uusi Harjunpää-kirja syyskuussa. (Maksullinen artikkeli.) Helsingin Sanomat. 6.3.2010. Sanoma Media Finland Oy. Viitattu 23.3.2019.
KirjallisuuttaMuokkaa
- Ruohonen, Voitto: Paha meidän kanssamme: Matti Yrjänä Joensuun romaanien yhteiskuntakuvasta. Väitöskirja. Otava, 2005. ISBN 951-1-20235-9.
Aiheesta muuallaMuokkaa
- Matti Yrjänä Joensuun teosten rikoskonstaapeli Harjunpää havainnoi elämää humaanilla tavalla. Ylen Elävä arkisto.
- Tekijänoikeus rikokseen: Matti Yrjänä Joensuu. Yle Areena.
- Tuhat vuotta, sata kirjaa: Matti Yrjänä Joensuu: Harjunpää ja rakkauden nälkä. Yle Areena.
- Matti Yrjänä Joensuu Sanojen ajassa.
- Harjunpää och antastaren • Harjunpää och kalla döden Yle Arkivet (ruotsiksi)
- Joensuu, Matti Yrjänä. Otava.
- Turunen, Else: ”Tabula rasa” (PDF) (Matti Yrjänä Joensuun haastattelu.) Otava.
- Joensuu, Matti Yrjänä hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)