Jarkko Sipilä

suomalainen toimittaja ja kirjailija

Jarkko Kari Tapio Sipilä[1] (15. huhtikuuta 1964 Helsinki7. maaliskuuta 2022 Helsinki[2]) oli suomalainen dekkarikirjailija ja MTV:n rikostoimituksen päällikkö.[3]

Jarkko Sipilä
Jarkko Sipilä vuonna 2013.
Jarkko Sipilä vuonna 2013.
Henkilötiedot
Syntynyt15. huhtikuuta 1964
Helsinki
Kuollut7. maaliskuuta 2022 (57 vuotta)
Helsinki
Ammatti oikeustoimittaja, kirjailija
Kirjailija
Tyylilajit rikoskirjallisuus
Esikoisteos Koukku (1996)
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Sipilä kävi Sanoman toimittajakoulun ja työskenteli rikostoimittajana Helsingin Sanomissa vuosina 1991–1996 ja MTV3:ssa vuodesta 1996.[4] Hän myös opiskeli vuoden rakennustekniikkaa Teknillisessä korkeakoulussa.

Kirjailijaksi Sipilä ryhtyi ystävänsä ja kollegansa Harri Nykäsen kehotuksesta. Nykäsen tavoin Sipilä on osuuskuntamuotoisen kustantamo Crime Timen perustajajäsen. Useimmissa hänen rikosromaaneissaan on päähenkilönä komisario Kari Takamäki ryhmineen. Sipilän esikoisteos Koukku julkaistiin vuonna 1996. Hän julkaisi myös novellikokoelman Kulmapubin koktaili. 1990-luvun puolivälissä Sipilä kirjoitti muutaman lyhyen rikoskuunnelman. Lisäksi hän kirjoitti pitkät kuunnelmat Nimbus ja Kirottu Palosaari.

MTV3 esitti 1. lokakuuta 2006 alkaen Sipilän kirjallisuuteen perustuvan televisiosarjan Rikospoliisi ei laula. Sen ohjasi Jarmo Lampela, ja toisena käsikirjoittajana oli Sipilän ohella hänen ystävänsä, muun muassa Helsingin Sanomien toimittajana työskennellyt Jouni Mölsä. Ohjelman ensi-iltaa seurasi lähes miljoona suomalaista.lähde?

Sipilä toimi pitkään Oikeustoimittajat ry:n puheenjohtajana.[2] Vuonna 2004 sisäministeriön poliisiosasto myönsi Sipilälle poliisin ansioristin. Gummerus myönsi vuonna 2006 Sipilälle Kaarlen palkinnon.[5] Suomen dekkariseura myönsi Sipilälle vuonna 2009 Vuoden Johtolanka -palkinnon.[4]

Sipilä teki rikostoimittaja Pekka Lehtisen kanssa kolmea ohjelmaa. Vuosina 2014–2016 he juonsivat MTV:n nettiin Vinkkimiehet-ohjelmaa.[3][6] Helmikuussa 2017 MTV3-kanavalla alkoi Sipilän ja Lehtisen rikos- ja oikeusalan ajankohtaisohjelma Rikospaikka. Rikospaikka on jatkoa Vinkkimiehet-sarjalle.[7] Vuodesta 2018 he tekivät Radioplay-palveluun Rikospaikkaradio-podcastia.[8]

Sipilältä ilmestyi Crime Time -kustannusyhtiöltä vielä hänen kuolemansa jälkeen yksi dekkari, joka julkaistiin kesäkuussa 2022.[9]

Yksityiselämä

muokkaa

Sipilän perheeseen kuuluivat vaimo ja kolme lasta. Hän harrasti jalkapallo- ja jääkiekkovalmennusta. Sipilä oli itsekin lahjakas urheilija,[10] sillä hän voitti koripallon SM-mitaleja juniorisarjoissa 1980-luvulla ja oli aktiivinen käsipalloilija 1990-luvulla.lähde?

Sipilä kuoli Helsingissä 7. maaliskuuta 2022 sairauskohtaukseen, jonka oli saanut noin viikkoa aiemmin.[2]

Teokset

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  • Pasanen, Jarmo: Pahan pauloissa. Me 11/2006, s. 12, 13 ja 15.

Viitteet

muokkaa
  1. Kuolleita. Helsingin Sanomat, 20.3.2022, nro 77, s. B 23. Helsinki: Sanoma Media Finland Oy. ISSN 0355-2047 Kuolinilmoituksen verkkoversio. Viitattu 20.3.2022.
  2. a b c Koppinen, Mari: Rikostoimittaja ja rikoskirjailija Jarkko Sipilä on kuollut Helsingin Sanomat. 7.3.2022. Viitattu 7.3.2022.
  3. a b Jarkko Sipilä – Rikostoimittaja ja dekkarikirjailija J. Sipilä.
  4. a b Paavilainen, Ulla (päätoim.): Kuka kukin on: Henkilötietoja nykypolven suomalaisista 2015, s. 858. Helsinki: Otava, 2014. ISBN 978-951-1-28228-0
  5. Jarkko Sipilä sai Kaarlen palkinnon Turun Sanomat. 1.2.2006. Viitattu 3.12.2014.
  6. Katsomo.fi
  7. Rastamo, Krista: Sipilä ja Lehtinen tuovat Vinkkimiehet televisioon: MTV:n uutuusohjelma "Rikospaikka" vie katsojan kulissien taa mtvuutiset.fi. 18.11.2016. Viitattu 30.1.2017.
  8. Rikospaikkaradio (Arkistoitu – Internet Archive)
  9. Suvi Kerttula: Runsas viikko sitten kuolleen Jarkko Sipilän viimeinen kirja ilmestyy kesällä Ilta-Sanomat. 18.3.2022. Viitattu 18.3.2022.
  10. S. Reinboth, A. Sipilä: Jarkko Sipilä esiintyi tuimailmeisenä toimittajana, mutta hän oli pohjattoman hyväntahtoinen ihminen, joka nautti saadessaan toiset iloisiksi Helsingin Sanomat. 9.3.2022. Viitattu 7.1.2023.

Aiheesta muualla

muokkaa