Matti Hämäläinen (kielitieteilijä)
Matti Hämäläinen (ven. Матвей Михайлович Хямяляйнен, Matvei Mihailovitš Hämäläinen; 7. lokakuuta 1903 Saaren kihlakunnan Luukkasin kylä[1] – 1988 Petroskoi[2]) oli inkeriläissyntyinen[1] neuvostoliittolainen kielitieteilijä.
Hämäläinen syntyi maanviljelyä harjoittaneen puumassatehtaan lämmittäjän perheeseen. Hän valmistui Hatsinan opettajaopistosta vuonna 1924 ja työskenteli opettajana. Vuonna 1927 Hämäläinen lähetettiin opiskelemaan Herzenin pedagodiseen instituuttiin, josta hän valmistui suomenkielisen keskikoulun suomen ja venäjän opettajaksi vuonna 1931. Instituutissa Hämäläisen opettajana toimi Dmitri Bubrih, jolla oli häneen myöhemminkin huomattava vaikutus.[1]
Valmistumisensa jälkeen Hämäläinen nimitettiin Karjalan tieteellisen tutkimusinstituutin kieli- ja kansatieteen osaston varajohtajaksi, mutta aluksi hän harjoitti jatko-opintoja Neuvostoliiton tiedeakatemian jafetidologian (myöhemmin Kielen ja ajattelun) instituutissa. Sitä johti neuvostoliittolaista kielitiedettä hallinnut Nikolai Marr, jonka ajatukset heijastuivat Hämäläisen julkisissa esiintymisissä.[1]
Hämäläinen osallistui keväällä 1931 vepsäläisalueelle tehtyyn kielitieteelliseen tutkimusretkeen, jonka tarkoituksena oli valmistella vepsän kirjakielen luomista. Matkan tuloksena syntyi Risto Bogdanovin, Hämäläisen ja Aleksei Mihkijevin laatima ensimmäinen vepsänkielinen aapinen ja lukukirja, joka ilmestyi vuonna 1932. Hämäläinen johti samana vuonna perustettua Leningradin alueen uuden kirjaimiston komitean vepsäläistoimikuntaa, joka laati oppikirjoja vepsäläisiä kouluja varten.[1]
Hämäläinen kutsuttiin vuonna 1932 takaisin Petroskoihin, jossa hän osallistui suomen kielen asemasta käytyyn keskusteluun ja riitautui Neuvosto-Karjalan suomalaisjohdon kanssa. Hänet erotettiin tutkimusinstituutista vuonna 1933 ja lähetettiin Kirja-kustantamoon kääntämään suomenkielisiä oppikirjoja. Hämäläinen palasi samana vuonna Leningradiin, jossa hän työskenteli Leningradin yliopistossa Dmitri Bubrihin johdolla. Vepsän kielen tutkimuksen ja oppikirjojen ohella hän laati Fedot Andrejevin kanssa pienen vepsäläis-venäläisen sanakirjan, joka ilmestyi vuonna 1936.[1]
Neuvosto-Karjalan suomalaisjohdon syrjäyttämisen jälkeen Hämäläinen työskenteli vuodesta 1936 lähtien Karjalan tieteellisen tutkimusinstituutin kielitieteellisen osaston johtajana toimien samalla myös Leningradin yliopiston opettajana. Hän osallistui karjalan kirjakielen luomiseen, mutta joutui pidätetyksi syyskuussa 1938. Hämäläisen pidätys liittyi Neuvosto-Karjalan puhdistamiseen suomalaisista, karjalan kirjakieltä koskeneisiin erimielisyyksiin sekä tverinkarjalaisen sivistyneistön vainoon. Todisteina vastavallankumouksellisesta toiminnasta esitettiin Hämäläisen yhteydet suomalaisiin vepsän kielen tutkijoihin Lauri Kettuseen ja Lauri Postiin. Hämäläinen ja muut ”karjalaisten jutussa” syytetyt vapautettiin keväällä 1940, kun poliittinen tilanne muuttui talvisodan päättyessä ja Karjalais-suomalaisen neuvostotasavallan perustamisen yhteydessä.[1]
Hämäläinen työskenteli vapauduttuaan tutkimusinstituutissa suomen kirjakielen ja Kalevalan parissa. Toisen maailmansodan aikana hän oli puna-armeijan tulkkina, Saltykov-Štšedrinin kirjaston kirjastonhoitajana vuonna 1943[2] ja sen jälkeen jälleen puna-armeijassa. Hämäläinen joutui vangiksi erikoistehtävässä vihollisen rintaman takana vuonna 1944. Palattuaan Neuvostoliittoon hän oli kaksi kuukautta ”tutkittavana” Stalinogorskissa ja pääsi palaamaan tutkimusinstituuttiin vasta vuonna 1947.[1]
Hämäläinen työskenteli Neuvostoliiton tiedeakatemian Karjalan tiedekeskuksen kielen, kirjallisuuden ja historian instituutissa eläkkeelle jäämiseensä saakka vuonna 1964[1]. Hän julkaisi joukon vepsän, karjalan ja suomen kieliä koskevia artikkeleita,[2][3] mutta ei onnistunut viimeistelemään keskivepsän morfologiaa käsitellyttä kandidaatinväitöskirjaansa[1]. Hämäläinen on laatinut Nikolai Bogdanovin kanssa vepsän murrekartaston keruuohjelman[3].
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e f g h i j Strogalštšikova, Zinaida ivanovna: ”M. M. Hämäläinen i vepsskaja pismennost”, Materialy nautšnoi konferentsii ”Bubrihovskije tštenija: karelskaja nautšnaja škola issledovanija pribaltijsko-finskih jazykov i kultur”, s. 22–34. Petrozavodsk: Institut jazyka, literatury i istorii KarNTs RAN, 2016. ISBN 978-5-9274-0760-6. Teoksen verkkoversio.
- ↑ a b c Hämäläinen Matvei Mihailovitš Rossijskaja natsionalnaja biblioteka. Viitattu 30.6.2021.
- ↑ a b Hämäläinen Matvei Mihailovitš Institut jazyka, literatury i istorii Karelskogo nautšnogo tsentra. Viitattu 30.6.2021.