Matka manalaan

Matka manalaan eli Tyranni (m.kreik. Κατάπλους ἢ Τύραννος; lat. Cataplus) on Lukianoksen kirjoittama satiiri, joka sijoittuu nimensä mukaisesti Haadekseen eli manalaan.

Matka manalaan eli Tyranni
Κατάπλους ἢ Τύραννος
Alkuperäisteos
Kirjailija Lukianos
Kieli muinaiskreikka
Genre satiiri
Julkaistu 100-luku
Suomennos
Suomentaja Aapo Junkola
Julkaistu 1996
ISBN 952-90-8072-7
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

HistoriaMuokkaa

Lukianos eli ja kirjoitti 100-luvulla. Hänet tunnetaan ennen kaikkea satiireistaan. Matka manalaan perustuu mahdollisesti Menippoksen niin kutsuttua menippolaista satiiria edustaneeseen, sittemmin kadonneeseen teokseen Nekyia. Lukianos oli käyttänyt kyseistä teosta hyödykseen myös kirjoittaessaan omaa teostaan Menippos eli Nekyomanteia, ja sijoitti mahdollisesti ylijäänyttä aineistoa tähän toiseen satiiriinsa.[1] Tyylillisesti ja tapahtumapaikkansa osalta teos muistuttaa myös Lukianoksen teosta Kuolleiden keskusteluja.[1]

SisältöMuokkaa

Lukianoksen teos on muodoltaan dialogi eli keskustelu. Se on jaettu 29 lyhyeen lukuun. Teoksessa esiintyvät Kharon, Klotho, Hermes, Rhadamanthys, Teisifone, Megapenthes, Kyniskos, Mikyllos, Vuode, Lamppu sekä joukko kuolleita.

Kharon ja Klotho ihmettelevät, miksi kuolleita Haadeen valtakuntaan saatteleva Hermes viipyy. Käy ilmi, että tällä on ollut vaikeuksia saada juuri kuollut tyranni Megapenthes raahattua Haadeeseen. Megapenthes yrittää anella itselleen jatkoaikaa elämään erilaisin perustein: hän haluaisi saattaa sotansa ja rakennusprojektinsa loppuun, paljastaa rahakätkönsä sijainnin vaimolleen sekä järjestää itselleen hienon hautamausoleumin. Hänelle ei kuitenkaan myönnetä lupaa palata maan päälle edes hetkeksi, ja hänet raahataan Kharonin lauttaan. Köyhä suutari Mikyllos riemuitsee, että osat ovat kuoleman jälkeen vaihtuneet; hänellä itsellään ei ollut mitään syytä viivytellä, kun taas maan päällä kerran kadehditut tyrannit menettävät kuoltuaan kaiken onnensa ja loistonsa. Megapenthestä ärsytetään myös lisää kertomalla kaikesta siitä, mitä hänen perinnölleen maan päällä tulee tapahtumaan; käy ilmi, ettei tyrannilla ole koskaan oikeita ystäviä.[2]

Tämän jälkeen Mikyllos ja Megapenthes sekä kuolleiden joukkoon myös kuuluva filosofi Kyniskos saapuvat tuomittavaksi Rhadamanthyksen eteen. Rhadamanthys tutkii sielujen polttomerkeistä, millainen näiden elämä on ollut. Kyniskos toimii Megapentheen syyttäjänä tämän rikoksista; todistajina puolestaan toimivat Megapentheen Vuode ja Lamppu, jotka olivat nähneet kaikki tämän teot. Megapentheen rangaistus on, ettei hän saa juoda Lethe-joen (”Unohdus”) vettä, vaan joutuu muistelemaan sekä menetettyä onneaan että tekosiaan.[3]

LähteetMuokkaa

  1. a b Harmon, A. M. ”Introduction”. Teoksessa Lucian: Works, s. 1. Volume II. Loeb Classical Library. Cambridge, MA: Harvard University Press, 1915; 1960. 0674990609. Teoksen verkkoversio. (muinaiskreikaksi) (englanniksi)
  2. Lukianos: Matka manalaan 1–21.
  3. Lukianos: Matka manalaan 22–29.

KirjallisuuttaMuokkaa

SuomennosMuokkaa

Muita käännöksiäMuokkaa

  • Lucian: The Downward Journey or The Tyrant. Teoksessa Lucian: Works. Volume II. Loeb Classical Library. Cambridge, MA: Harvard University Press, 1915; 1960. 0674990609. Teoksen verkkoversio. (muinaiskreikaksi) (englanniksi)
  • Lucian: Voyage to the Lower World. Teoksessa Lucian of Samosata: Works. Volume 1. Echo Library, 2007. ISBN 1406861723. (englanniksi)

Aiheesta muuallaMuokkaa