Martta Bröyer
Martta Alina Bröyer[1] (vuoteen 1919 Nevalainen[2], 20. lokakuuta 1897 Helsinki – 23. heinäkuuta 1979 Helsinki) oli suomalainen tanssitaiteilija, lausuja ja koreografi. Hän kehitti oman Bröyer-suunnan, jossa yhdistyvät lausunta ja liikunta.[3]
Martta Bröyer kävi tyttölukiota ja Porvoon naisopiston ja opiskeli 1910- ja 1920-luvulla musiikkia, laulua, tanssia ja lausuntaa Suomen lisäksi Émile Jaques-Dalcrozen johdolla Helleraussa ja Mary Wigmanin johdolla Dresdenissä[4], sekä Pariisissa ja Zürichissä. Hän perusti Bröyer-koulun ja opetti siellä 45 vuoden ajan omaa taidemuotoaan. Bröyer-suunnan ensiesityksessä Helsingissä 1927 taiteilija itse esittei seitsenosaisen Dramaattisen sarjan. Muita kantaesityksiä olivat Espressivo ja Kuolontanssi-sommitelma Oopperassa 1930 sekä kansansävelmiin ja -runoihin perustuva Suomalainen sarja Kansallisteatterissa 1931. Hän esiintyi ennen sotia myös Saksassa.[3][5]
Bröyer sai vuonna 1956 Pro Finlandia -mitalin.[1]
Martta Bröyer asui vielä eläkeiässäkin omassa ja äitinsä syntymäkodissa, Helsingin vanhimmassa säilyneessä puurakennuksessa Ruiskumestarin talossa Kruununhaassa.[6][5][2]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Suomen Leijonan Pro Finlandia -mitalin saajat 1945-2017 Ritarikunnat. Viitattu 23.7.2018.
- ↑ a b Sirén, Erkko: Ruiskumestarin talon viimeinen asukas Työn alla -blogi. 22.5.2017. Helsingin kaupunginmuseo. Viitattu 22.7.2018.
- ↑ a b Kuolleita: Martta Bröyer. Helsingin Sanomat, 27.7.1979, s. 10. Näköislehden aukeama (tilaajille).
- ↑ Makkonen, Anne: Tanssitaiteilijoita ja tanssinäkemyksiä Suomen taidetanssin historiaa. 2017. Taideyliopiston Teatterikorkeakoulu. Viitattu 22.7.2018.
- ↑ a b 70 vuotta tänään: Martta Bröyer. Elämänurana liikunnan ja runouden yhdistäminen. Helsingin Sanomat, 20.10.1967, s. 9. Näköislehden aukeama (tilaajille).
- ↑ Vanhat helsinkiläiskodit elävät. Helsingin Sanomat, 20.4.1962, s. 16. Näköislehden aukeama (tilaajille).