Martinus IV
Martinus IV (n. 1210–1285), alkuperäinen nimi: Simon de Brie, oli paavina 22. helmikuuta 1281 – 29. maaliskuuta 1285.[1] Hän syntyi Ranskassa, sai siellä pappiskoulutuksen ja työskenteli Rouenissa ja Toursissa. De Briestä tuli Ranskan kansleri vuonna 1260 ja seuraavana vuonna kardinaali ja paavillinen legaatti Ranskassa.
Martinus IV | |
---|---|
Henkilötiedot | |
Koko nimi | Simon de Brie |
Syntynyt | n. 1210 Touraine, Ranska |
Kuollut | 29. maaliskuuta 1285 Perugia, Kirkkovaltio |
Paavi | |
Paavius alkoi | 22. helmikuuta 1281 |
Paavius päättyi | 29. maaliskuuta 1285 |
Edeltäjä | Nikolaus III |
Seuraaja | Honorius IV |
Anjoun Kaarle I sekaantui paavin valintaan vangitsemalla kaksi italialaista kardinaalia, joiden poissa ollessa de Brie voitti äänestyksen helposti. Kiitokseksi Martinus nimitti Kaarlen Roomaan senaattoriksi. Hän myös julisti Bysantin keisarin Mikael VIII Palaiologoksen kirkonkiroukseen, koska tämä oli Kaarlen suunnitelmien tiellä. Neljännestä ristiretkestä alkaen Kaarle oli haaveillut valtakunnan laajentamisesta itään.
Vuonna 1282 Kaarle syrjäytettiin Sisiliassa, ja suojelijaa vaille jäänyt Martinus joutui pakenemaan Roomasta. Hän vietti loppuelämänsä Perugiassa.
Lähteet
muokkaa- Jussi Hanska: Kristuksen sijaiset maan päällä? Paaviuden historiaa apostoli Paavalista Johannes Paavali toiseen. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2005. ISBN 951-746-719-2
Viitteet
muokkaa- ↑ Hanska 2005: 321.
Aiheesta muualla
muokkaa- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Martinus IV Wikimedia Commonsissa