Martin Schalling

Martin Schalling (21. huhtikuuta 1532, Strassburg, Saksa29. joulukuuta 1608, Nürnberg, Saksa) oli luterilainen pappi, teologi ja virsirunoilija.

Schalling suoritti maisterin tutkinnon 1550 Wittenbergissä ja luennoi siellä jonkin aikaa. Hän oli Philipp Melanchthonin oppilas ja Nicolaus Selneckerin ystävä.[1] 1554 hän sai kutsun Regensburgin diakonin virkaan. Pian hän joutui kuitenkin erimielisyyksiin Regensburgissa reformaatiota johtaneen piispan Matthias Flaciuksen kanssa. Kun Schalling saarnoissaan hyökkäsi Flaciuksen kimppuun, hänet pakotettiin eroamaan vuonna 1558. Hänet kutsuttiin Ambergiin, mutta sielläkin hänen oli jätettävä virkansa, koska hän vastusti vaaliruhtinas Friedrich III: n kalvinistisia näkemyksiä. Friedrichin poika, josta myöhemmin tuli Saksin vaaliruhtinas Ludwig, joka oli luterilainen, kutsui Schallingin takaisin Ambergiin vuonna 1576 sekä teki hänestä saarnaajan ja superintendentin. Friedrichin kuoleman jälkeen, hänestä tuli Oberphalzin superindentetti ja Heidelbergin hovisaarnaaja.[2]

Muutaman vuoden kuluttua hän ajautui kuitenkin erimielisyyksiin vaaliruhtinaan kanssa ja joutui eroamaan virastaan, tällä kertaa siksi, että hän kieltäytyi hyväksymästä Sovinnonkaavaa, koska tämä asiakirja sisälsi hänen mielestään epäoikeudenmukaisia hyökkäyksiä Filipp Melanchtonin kannattajia vastaan ja hänet karkotettiin Heidelbergin hovista ja määrättiin kotiarestiin kotiinsa Ambergissä. Vihdoin hän sai Nürnbergistä kirkkoherran viran, jossa saattoi pysyä 20 vuotta, kunnes tultuaan sokeaksi joutui siitä luopumaan kolmisen vuotta ennen kuolemaansa.[2]

Vaikka Schalling ei osallistunut eri käsityssuuntien välisiin mittelöihin, hän joutui niiden uhriksi. Augsburgin uskonrauhassa 1555 oli päädytty siihen, että kunkin hallintoalueen uskonto oli sen hallitsijan valinnan mukaan joko katolinen tai luterilainen. Se päätös sitoi alamaisia: cuius regio, eius religio, kenen maa, sen uskonto. Valtiaan vaihtumisen myötä papit siis saattoivat menettää virkansa tai joutua lähtemään maasta. Se oli Schallingin osana useaan kertaan.[3]

Virsirunoilijana hänet tunnetaan yhdestä kirjoittamastaan virrestä "Herzlich lieb hab ich dich, o Herr". Se on julkaistu Nürnbergissä 1571 kokoelmassa Kurtze und sonderliche Newe Symbola etlicher Fürsten. Virren tekstiä on useat säveltäjät käyttäneet teoksissaan, mm. Heinrich Schütz (Geistlichen Chormusik), Dietrich Buxtehude (Kantaatti BuxWV 41) ja Johann Sebastian Bach kantaateissaan BWV 149, BWV 174 sekä BWV 245, Johannespassio, jossa virren 3. säkeistö on loppukuorona.[1][2]

Shallingin virsi on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon virsikirjan virsi 376 "Sinua, Jeesus, rakastan" (Ruots. Haquin Ausius 1641, Suom. v: n 1701 virsikirjaan, uud. Niilo Rauhala) 1984. Ruotsin kirkon virsikirjassa se on hieman erilaisena käännöksenä virsi 239 "Sinua, Jeesus, rakastan "(3. säk. uud. suom. Pekka Kivekäs 1998) Virren sävelmä on vuodelta 1577

LähteetMuokkaa

  1. a b Schalling, Martin hymnary.org. Viitattu 16.11.2020. (englanniksi)
  2. a b c Martin Schalling (Hymn-Writer) bach-cantatas.com. Viitattu 16.11.2020. (englanniksi)
  3. 376 Sinua, Jeesus, rakastan virsikirja.fi. Viitattu 16.11.2020.