Martin Guerre oli 1500-luvulla elänyt ranskalainen talonpoika, joka on jäänyt historiaan häneen liittyneen kuuluisan huijauksen vuoksi. Vuonna 1548 Martin Guerre jätti selittämättä perheensäselvennä ja katosi, kunnes lähes vuosikymmen myöhemmin hänen kotikyläänsä saapui mies, joka väitti olevansa takaisin palaava Martin Guerre. Hän eli kylässä Guerren vaimon ja pojan kanssa kolme vuotta, kunnes joutui oikeuteen huijariksi syytettynä. Monivaiheisessa oikeudenkäynnissä paljastuikin, että hän oli tosiasiassa Martin Guerren henkilöllisyyden varastanut mies nimeltä Arnaud du Tilh. Kesken oikeudenkäynnin myös oikea Martin Guerre palasi viimein, varmistaen näin du Tilhin syyllisyyden.

Jean de Corasin tapauksen pohjalta kirjoittaman Arrest memorablen nimiösivu vuodelta 1565.

Martin Guerren tapauksesta kirjoitettiin välittömästi peräti kaksi kertomusta. Toisen, Admiranda historia eli Histoire admirable, kirjoitti Guillaume Le Sueur ja toisen Arrest memorable (”Merkittävä tuomio”), Jean de Coras, joista jälkimmäisen kirjoittaja oli yksi tapausta käsitelleistä tuomareista ja maineikas oikeustieteen tuntija. Aiheesta on tehty muun muassa ranskalainen elokuva Martin Guerren paluu (Le retour de Martin Guerre, 1982), jonka pääosia näyttelevät Gérard Depardieu ja Nathalie Baye. Elokuvanteossa neuvonantajana toiminut historioitsija Natalie Zemon Davis kirjoitti aiheesta samana vuonna ilmestyneen historiateoksen Martin Guerren paluu, joka ilmestyi suomeksi Gaudeamuksen kustantamana vuonna 2001.

Tausta ja katoaminen muokkaa

Martin Guerre, alkuperäiseltä nimeltään Martin Daguerre, syntyi Hendayessa Ranskan Baskimaalla vuonna 1525. Syystä tai toisesta hänen isänsä Sanxi Daguerre päätti kuitenkin vuonna 1527 jättää sukunsa tilukset ja lähteä Hendayesta mukanaan vaimonsa, esikoispoikansa ja naimaton veljensä Pierre. He muuttivat itään pois Baskimaasta, sisämaan pieneen Artigat’n kylään Lèzejoen varrelle Pyreneiden tuntumaan.[1] Artigat’ssa he vaihtoivat baskilaisen sukunimensä Guerreksi. Guerret menestyivät Artigat’ssa varsin hyvin. He hankkivat hieman maata, ja veljekset perustivat jälleen tiilipajan, jollainen heillä oli ollut jo Hendayessa. Lisäksi he viljelivät maata ja kasvattivat lampaita. Pierre meni naimisiin, ja Sanxin vaimo synnytti lisää lapsia, joista neljä tytärtä pysyi elossa yli varhaislapsuuden.[2]

Vuonna 1538 Guerret tekivät vauraan artigat’laisen Rolsin perheen kanssa sopimuksen Martinin ja Rolsien tyttären Bertrande de Rolsin avioliitosta. Liiton osapuolet olivat tällöin poikkeuksellisen nuoria, Bertrande oman myöhemmän ilmoituksensa mukaan vain yhdeksän- tai kymmenvuotias.[3] Martinin ja Bertranden ensimmäiset kahdeksan aviovuotta olivat lapsettomia, minkä uskottiin johtuvan jonkun noidan langettamasta kirouksesta, joka teki Martinista impotentin. Kun perheeseen viimein syntyi lapsi, poika, se nimettiin Martinin isän mukaan Sanxiksi.[4] Vuonna 1548 pojan ollessa vain muutaman kuukauden ikäinen Martin varasti isältään, yhteistalouden päämieheltä, pienen määrän viljaa. Tämän jälkeen hän jätti ”isänsä ankaruuden pelossa” vaimonsa, lapsensa ja omaisuutensa ja lähti Artigat’sta vuosiksi omille teilleen.[5]

Missä Martin sitten kävikin, hän ylitti jossakin vaiheessa Pyreneet ja päätyi Burgosin kaupunkiin Kastiliaan, ja siellä hän pääsi kardinaali Francisco de Mendozan talouteen lakeijaksi. Kardinaalin veli oli Espanjan armeijan kapteeni Pedro de Mendoza, jonka palveluskuntaan Martin jossakin vaiheessa siirtyi[6] – olihan hän ollut jo Artigat’ssa taitava miekkailija[7]. Espanjan armeijan palveluksessa Martin joutui Flanderiin, missä kuningas Filip II:n joukot sotivat ranskalaisia vastaan. Espanjalaisten murskatessa 10. elokuuta 1557 pikardialaisen Saint-Quentinin kaupungin piiritystä murtamaan tulleet ranskalaisjoukot Martin sai jalkaansa osuman arkebuusista ja se jouduttiin amputoimaan.[6]

Lähteet muokkaa

  • Davis, Natalie Zemon: Martin Guerren paluu. Helsinki: Gaudeamus, 2001. ISBN 951-662-819-2.

Viitteet muokkaa

  1. Davis 2001, s. 19–21.
  2. Davis 2001, s. 28–29.
  3. Davis 2001, s. 30–31.
  4. Davis 2001, s. 33–35.
  5. Davis 2001, s. 38–39.
  6. a b Davis 2001, s. 39–41.
  7. Davis 2001, s. 34.
Tämä henkilöön liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.