Markomannit

germaaniheimo

Markomannit olivat germaaniheimo, joka oli luultavasti sukua sveebeille. Heidän nimensä on germaanista juurta ja tarkoittaa suunnilleen "rajaseutujen asukkaat". Markomannit asuivat alun perin Main-joen rannoilla.[1] Markomannit mainitaan historiassa ensimmäisen kerran Ariovistuksen johtamien heimojen joukossa, jotka tunkeutuivat Galliaan ja jotka Julius Caesar vuonna 58 eaa. kukisti ja ajoi takaisin Reinin yli. Roomalainen sotapäällikkö Drusus hyökkäsi markomanneja vastaan 9 eaa. pakottaen heidät vetäytymään nykyisen Böömin alueelle. Markomannit karkottivat siellä alun perin asuneen kelttiläisen boijien heimon ja perustivat maahan kuninkaansa Marbod (latinaksi Maroboduus) johdolla vahvan kuningaskunnan. Keisari Augustus piti markomanneja uhkana Roomalle ja suunnitteli heitä vastaan hyökkäystä. Illyrian sota kuitenkin esti Augustuksen aikeet.[1][2]

Germaaniheimojen asuinalueita noin vuonna 50. Markomannien alue on kartan keskiosassa.

Markomannit joutuivat pian vastakkain toisen vahvan germaanien liittokunnan, keruskien johtaman liittouman kanssa. Keruskit pitivät markomanneja yhtä suurena uhkana vapaille germaaniheimoille kuin roomalaisiakin. Vuonna 17 jaa käydyssä sodassa Arminiuksen johtamat keruskit liittolaisineen nöyryyttivät markomanneja, ja Marbod pyysi keisari Tiberiukselta apua. Tiberius ei suostunut pyyntöön, mutta lähetti neuvottelijat sopimaan rauhasta germaanien välillä.[2][3] Tämän sovittelun aikana roomalaiset näyttävät kuitenkin yllyttäneen muita vihollisia markomanneja vastaan, sillä vuonna 19 nuori goottipäällikkö Catualda hyökkäsi markomannien valtakuntaan ja valloitti sen. Marbod pakeni ja vaati Tiberiukselta suojelusta, joka tarjosi hänelle turvallista turvapaikkaa Italiassa. Siellä Marbod vietti jäljellä olevat kahdeksantoista elinvuottaan, kun taas markomannien valtaistuin jäi Catualdalle. Mutta germaaniheimo hermunduurit karkotti pian myös Catualdan.[2]

100-luvulla markomannit liittoutuivat yhdessä kvadien, vandaalien ja sarmaattien kanssa Roomaa vastaan. Rooma kävi sotaa markomannien johtamaa liittoumaa vastaan vuosina 166180. Vuonna 167 germaanit työntyivät markomannien johdolla Pannoniaan ja löivät heitä vastassa olleet roomalaiset joukot. Pian he hyökkäsivät myös Pohjois-Italiaan. Parthialaisten kanssa solmitun rauhan jälkeen keisari Marcus Aurelius sai käyttöönsä uusia legioonia Tonavalta, ja pystyi niiden avulla voittamaan germaanit Italiassa, ajamaan heidät takaisin Alppien taakse ja valloittamaan Pannonian uudelleen. Vasta Marcus Aureliuksen poika Commodus sai solmittua rauhan markomannien kanssa. Tämän jälkeen markomanneista ei ole juuri mainintoja säilyneissä asiakirjoissa, mutta he kuuluivat todennäköisesti alemannien liittokuntiin.[3] Myöhempinä aikoina markomanneja palveli Rooman armeijan auxlia-joukoissa, ja markomannit mainitaan myös Attilan liittolaisina.[2]

Lähteet

muokkaa
  • Paavo Castrén ja Leena Pietilä-Castrén: Antiikin käsikirja. Otava 2000. ISBN 951-1-12387-4.

Viitteet

muokkaa
  1. a b Castrén & Pietilä-Castrén 2000, s. 327
  2. a b c d William Smith: MARCOMANNI Dictionary of Greek and Roman Geography (1854). Perseus Digital Library. Viitattu 26.5.2022. (englanniksi)
  3. a b Marcomanni Encyclopedia Britannica. Viitattu 26.5.2022. (englanniksi)