Markku Heikkinen (dokumenttiohjaaja)
Markku Heikkinen (s. 1966 Kajaani)[5] on suomalainen dokumenttielokuvien käsikirjoittaja ja ohjaaja, kolumnisti ja radiotoimittaja. Heikkinen on suorittanut taiteen maisterin tutkinnon Taideteollisessa korkeakoulussa.[6]
| Markku Heikkinen | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 1966 Kajaani |
| Ammatti | dokumenttiohjaaja, radiotoimittaja |
| Ohjaaja | |
| Aktiivisena | 1993– |
| Palkinnot | |
|
|
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Työt muokkaa
Markku Heikkinen on toiminut freelancer-radiotoimittajana Yleisradiossa vuodesta 1986 alkaen.[6] Heikkinen on ohjannut noin 20 dokumenttielokuvaa. Hänelle myönnettiin elokuvataiteen valtionpalkinto vuonna 2015.[5]
Heikkisen ensimmäinen ohjaustyö Veres (1993) kertoo HIV-positiivisesta tanssijasta Janne Väänäsestä.[2] Iltatähti (2004) on kuvaus Heikkisen omasta perhehistoriasta.[7] Dokumenttielokuva Talvivaaran miehet (2015) kertoo kainuulaisesta kaivosyhtiöstä, sen työntekijöistä ja heidän työnsä merkityksestä.[8] Ei tietä kotiin -elokuvassa (2017) päähenkilö Charles, Suomeen pakolaisena tullut kongolainen, palaa Kongon ja Ruandan rajalla sijaitsevalle pakolaisleirille tapaamaan perhettään.[9]
Luottamustehtävät muokkaa
Markku Heikkinen valittiin Kajaanin kaupunginvaltuustoon (Sdp) kuntavaaleissa 2012. Hän erosi kaupunginvaltuustosta joulukuussa 2014.[10][11] Hän on ollut seurakuntaneuvoston jäsen Alppilan ja Paavalin seurakunnissa Helsingissä.[12][13]
Filmografia (valikoima). Ohjaaja ja käsikirjoittaja, ellei toisin mainittu. muokkaa
- Veres (1993)
- City on minun (1993). Käsikirjoitus ja ohjaus yhdessä Gilbert Granholmin kanssa.
- Suomen kuningatar (1994). Sexpo ry:n Valentine-palkinto (1995).
- Poikakulta (1995). Tampereen elokuvajuhlien nuorisopalkinto.
- Hei, me mekkoillaan (1995)
- Ristiriita (1996)
- Kiltti anarkisti (1997)
- Yhteinen salaisuutemme (1998)
- Iltatähti (2004). Käsikirjoitus yhdessä Jan Forsströmin kanssa.
- 70-luvun sekahaku (2005). Dokumenttisarja yhdessä Ari Matikaisen kanssa.
- Zavtra – huomenna: Iloista antajaa Jumala rakastaa (2006). Käsikirjoitus ja ohjaus yhdessä Ari Matikaisen kanssa.
- Punklandia (2008). Dokumenttisarja yhdessä Ari Matikaisen kanssa.
- Poikien bisnes (2009)
- Laskettu aika (2009)
- Ukko ja akka (2010)
- All Boys (2010). DVD-levitys: Kanada, Yhdysvallat, saksankielinen Eurooppa.
- Love & Lust (2010)
- Kansakunnan kuokkavieraat (2011). Dokumenttisarja yhdessä Ari Matikaisen kanssa.
- Perukka (2013)
- Talvivaaran miehet (2015). Tampereen elokuvajuhlien erikoispalkinto (2015).
- Olipa kerran seminaari (2015)
- Ecce Homo (2016)
- Ei tietä kotiin (2017). DocPoint-elokuvafestivaalin katsojien suosikki ja Kriitikon valinta (2018).
- Laulumies (2018)
- Aikansa eläneet (2020).
- Armotonta menoa (2022). Käsikirjoittaja ja taustatyön tekijä Susanna Helkeen ohjaamassa elokuvassa.
- 10 kirjettä tulevaisuuteen (2023). Yksi elokuvan tehneen Poikkeustila-työryhmän ohjaajista ja käsikirjoittajista.
Radio-ohjelmat muokkaa
- Huttuset (halvalla menee) (1989–1992). Puhelinohjelmaparodia yhdessä Nadja Nowakin kanssa.
- Hiljaiset miehet. Yhdessä Ilpo Jaakolan kanssa. Radio Suomi.
- Yöradio (1990-luvulta 2000-luvulle). Radio Suomi.
- Puhelinlangat laulaa. Yhdessä Maija-Kaarina Salorannan kanssa. Radio Suomi.
- Markku Heikkinen Kainuun aatelinen. Yle Radio 1.
Lähteet muokkaa
Viitteet muokkaa
- ↑ Markku Heikkinen Pohjois-Karjalan alueellinen elokuvayhdistys – PKEY. Arkistoitu 25.3.2019. Viitattu 25.3.2019.
- ↑ a b Pohjoista elokuvaa – syksy 2016 – Markku Heikkinen Oulun kaupunginkirjasto. Arkistoitu 27.3.2019. Viitattu 25.3.2019.
- ↑ Tampereen elokuvajuhlien Grand Prix Latviaan Turun Sanomat. 8.3.2015. Viitattu 26.3.2019.
- ↑ SDP Helsinki esittää: Ei tietä kotiin SDP Helsinki. 20.3.2018. Arkistoitu 26.3.2019. Viitattu 26.3.2019.
- ↑ a b Kärki, Taneli: Kiinnostus herää katvealueilla – oululaistuneen Markku Heikkisen dokumenttielokuvassa pureudutaan muukalaisuuteen Kaleva.fi. 1.2.2018. Viitattu 2.1.2019.
- ↑ a b Markku Heikkinen Helsingin dokumenttielokuvafestivaali DocPoint. Viitattu 2.1.2019. [vanhentunut linkki]
- ↑ Mantu, Eve: Markku Heikkisen kuusi kuvaa Yle Elämä. 26.2.2015. Viitattu 26.3.2019.
- ↑ Talvivaaran miehet (2015) Elonet. Viitattu 26.3.2019.
- ↑ Ei tietä kotiin Helsingin dokumenttielokuvafestivaali – DocPoint 2018. Arkistoitu 26.3.2019. Viitattu 26.3.2019.
- ↑ Oulun vaalipiiri – Kajaani – Uusi valtuusto Yle – Kuntavaalit 2012. 6.11.2012. Viitattu 2.1.2019.
- ↑ Manninen, Miika: Markku Heikkinen erosi Kajaanin sosiaalidemokraateista Kainuunsanomat. 12.12.2014. Arkistoitu 3.1.2019. Viitattu 2.1.2019.
- ↑ Ihmisoikeusseminaari ja -messu 24.10.2009 Suomen Kristillinen Rauhanliike. 1.10.2009. Arkistoitu 27.3.2019. Viitattu 27.3.2019.
- ↑ Seurakuntaneuvosto Pöytäkirja Nro 7/2012 – 5§ Ilmoitusasiat 28.8.2012. Paavalin seurakunta. Viitattu 3.4.2020.
Aiheesta muualla muokkaa
- Knuuti, Karoliina: Markku Heikkinen ja Talvivaaran miehet – "Kukaan ei ensin halunnut olla tekemisissä median kanssa, puhumattakaan elokuvakamerasta." Film-O-Holic.com. 20.2.2015. Viitattu 3.4.2020.
- Patronen, Sirpa: Palkittu dokumenttiohjaaja teki lyhytfilmin laulavasta isästään Kirkko & Kaupunki. 15.12.2015. Viitattu 3.4.2020.