Marianne Golz

Marianne Golz-Goldlust, syntyjään Belokosztolszky (30. tammikuuta 1895 Wien – 8. lokakuuta 1943 Praha) oli itävaltalainen oopperalaulaja ja näyttelijä. Golzin ääniala oli sopraano. Hän auttoi toisen maailmansodan aikana vastarintaliikettä. Hän järjesti vastarintaliikkeelle rahoitusta, välitti tietoja sekä auttoi juutalaisia.

Marianne Golz

Golzin isä oli puolalainen ja äiti tšekki. Koulunsa käytyään Golz alkoi ottaa ja laulu- ja tanssitunteja sillä halusi oopperalaulajaksi ja balettitanssijaksi. Ensimmäinen maininta oopperalaulajana hänestä on vuodelta 1921. Sitä seurasivat esiintymiset Stuttgartissa vuonna 1922, ja Salzburgiin hänet kiinnitettiin vuosiksi 1922–1924. Vuonna 1924 hän muutti Berliiniin aviomiehensä, kustantaja Ernst Wengrafin luo.

Berliinin seuraelämässä Golz tapasi Hans-Werner Goldlustin, joka oli muuttanut sukunimekseen Golzin, sillä halusi välttää juutalaisperäisiä nimiä käyttäneisiin ihmisiin kohdistuneet ennakkoluulot. Avioliiton he solmivat vuonna 1929. Adolf Hitler nousi valtaan vuonna 1933, ja pariskunta ymmärsi elävänsä nyt vaarallisessa tilanteessa. He myivät yrityksensä ja muuttivat vuonna 1934 Prahaan. Vuonna 1936 sinne muuttivat myös Marianne Golzin vanhemmat.

15. maaliskuuta 1939 Saksa miehitti Prahan ja muodosti Böömin ja Määrin protektoraatin. Marianne Golzin aviomies pakeni Prahasta Lontooseen, mutta Marianne Golz päätti jäädä Prahaan huolehtimaan vanhemmistaan ja kälystään. Hänen tiedetään yrittäneen saada aikaan matkan Lontooseen kesällä 1939, mutta asia ei järjestynyt.

Marianne Golz ryhtyi torstaisin kutsumaan ihmisiä asuntoonsa vierailulle. Jo vuonna 1939 heidän tiedetään muodostaneen ryhmän, joka auttoi juutalaisia poistumaan maasta väärennetyillä matkustusasiakirjoilla. Asiassa oli jukana myös Wienissä asunut sisar Rosi, joka toimi apuna valuuttasiirroissa. Golz värväsi ryhmään lisää jäseniä ja välitti tietonsa Prahan tapahtumista Lontoossa oleskelleelle Tšekkoslovakian pakolaishallitukselle.

Gestapo pidätti Golzin ja tämän ryhmän 19. marraskuuta 1942. Golz tunnusti heti kaiken toimintansa ja sanoi, että muut hänen tuttavistaan eivät tiedä asiasta mitään. Heidät vapautettiin. Vankeusaikanaan Golz kirjoitti paljon kirjeitä, jotka onnistuttiin salakuljettamaan ulos vankilasta.

Oikeudenkäynti Marianne Golzia vastaan aloitettiin 18. toukokuuta 1943. Kyseessä oli lähinnä näytösluonteinen oikeudenkäynti. Puolustusasianajajaa oli hyvin vaikea löytää, sillä juuri kukaan ei halunnut ottaa riskiä joutua saksalaisten viranomaisten epäsuosioon. Golzin asiasta vedottiin aina korkeimpaan oikeuteen ja oikeusministeriöön saakka, mutta turhaan. Golz teloitettiin vankilassa.

Sodan jälkeen Golzin vankilakirjeet julkaistiin kirjana sekä tšekiksi että saksaksi. 9. kesäkuuta 1988 hänet julistettiin vanhurskaaksi kansakuntien joukossa.