Maria Collan-Beaurain
Maria Elisabeth Collan-Beaurain (2. maaliskuuta 1869 Helsinki - 18. syyskuuta 1937 Helsinki)[1] oli suomalainen pianisti.[2]
Collan-Beaurainin vanhemmat olivat säveltäjä Karl Collan ja laulaja Maria Collan.[3] Hän opiskeli 15-vuotiaasta lähtien Wienissä pienonsoittoa Theodor Leschetizkyn johdolla ja oli myöhemmin Pariisissa Raoul Pugnon oppilaana. Suomeen palattuaan Collan-Beaurain kiersi konserttipianistina ja toimi musiikinopettajana. Vuonna 1900 hän avioitui ranskalaisen pankkiirin ja juristin Edouard Beaurainin (1872-1939) kanssa asettuen 12 vuodeksi Pariisiin. Palattuaan jälleen kotimaahansa Collan-Beaurain toimi muun muassa Finsk Tidskriftin, Hufvudstadsbladetin ja Svenska Pressenin avustajana. Vuonna 1921 hän julkaisi isoisänsä Fredrik Paciuksen elämäkerran, joka sai Svenska litteratursällskapetin kirjallisuuspalkinnon.[2][4]
Maira Collan-Beaurainin ja Edouard Beaurainin tytär oli agronomi Elisabeth Beaurain-Pihkala.[5]
Teokset muokkaa
- En dagbok. Helsingfors: Schildt, 1918.
- Fredrik Pacius : lefnadsteckning. Helsingfors: Söderström & Co, 1921.
Lähteet muokkaa
- ↑ Maria Elisabeth Beaurain 6.9.2022. Geni. Viitattu 20.4.2024.
- ↑ a b Kuolleita. Helsingin Sanomat, 22.9.1937, nro 255, s. 7. Kansalliskirjasto. Viitattu 20.4.2024.
- ↑ Häkli, Esko: Collan, Karl (1828–1871) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. 6.6.2003. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 20.4.2024.
- ↑ Dödsfall. Hufvudstadsbladet, 21.9.1937, nro 254, s. 4. Kansalliskirjasto. Viitattu 20.4.2024. (ruotsiksi)
- ↑ Kuka kukin on 1978 : henkilötietoja nykypolven suomalaisista, s. 74. Helsinki: Otava, 1978. ISBN 951-10475-5-8. Projekt Runeberg.