Maria Baranova
Maria Baranova (s. 1992 Lohja) on suomalainen balettitanssija.[1] Hän on Suomen Kansallisbaletin ensitanssija.[2]
Baranova aloitti baletin 3-vuotiaana.[3] Hän opiskeli Helsingin tanssiopistossa 12–13-vuotiaaksi opettajinaan muun muassa Anastasia Dunets, Maj-Lis Rajala ja Juha Kirjonen.[3][4] Otettuaan yksityistunteja Baranova pääsi Hampurin balettikouluun 16-vuotiaana ja ensimmäisen vuoden jälkeen John Neumeier kutsui Baranovan Hampurin balettiin vuonna 2009.[2][3][5] Kuitenkin ennen päätöstään aloittaa työt Hampurissa, Baranova sai kutsun myös Suomen Kansallisbalettiin menestyttyään Helsingin kansainvälisessä balettikilpailussa vuonna 2009.[2] Hampurin baletissa Baranova tanssi kolme vuotta edeten kuorotanssijasta nopeasti pieniin solistitehtäviin.[5] Vuonna 2011 Baranova sai jälleen kutsun Suomen Kansallisbalettiin, tällä kertaa suoraan ensitanssijaksi solistitehtäviin.[2] Baranova päätti pian muuttaa takaisin Suomeen ja on tanssinut Kansallisbaletissa vuodesta 2011 lähtien.[2] Hänen ensimmäinen roolinsa Suomen Kansallisbaletissa oli Don Quijote -baletin päärooli Kitri.[2] Suomen Kansallisbalettiin Baranovan kutsunut taiteellinen johtaja Kenneth Greve luonnehtii Baranovaa poikkeuksellisen päättäväiseksi ja omistautuneeksi nähden hänessä poikkeuksellista lahjakkuutta sekä henkistä kanttia.[5]
Suomen Kansallisbaletissa Baranova on tanssinut sittemmin pääroolin lukuisissa klassikkobaleteissa kuten Bajadeeri, Coppélia, Don Quijote, Manon, Prinsessa Ruusunen, Pähkinänsärkijä ja Hiirikuningas sekä Romeo ja Julia.
Baranova on osallistunut myös menestyksekkäästi useisiin balettikilpailuihin. Vuonna 2009 Baranova voitti Helsingin kansainvälisen balettikilpailun juniorisarjan kilpailun historian ensimmäisenä suomalaisena.[6] Hän osallistui samaan kilpailuun myös vuonna 2012, tällä kertaa seniorisarjassa sijoittuen toiseksi.[7]
Baranovan isä Oleksandr Baranov on suomalais-ukrainalainen jalkapallovalmentaja ja entinen jalkapalloilija.[3]
Rooleja muokkaa
Suomen Kansallisbaletissa pää- ja solistirooleissa muokkaa
- Bajadeeri: Nikiya (Natalia Makarova)
- Coppélia: Swanilda (Marc Ribaud)
- Don Quijote: Kitri (Patrice Bart)
- Le Corsaire – Merirosvo: Medora (Ivan Liška / Marius Petipa)
- Lumikuningatar: Kerttu, Lumikuningatar (Kenneth Greve)
- Manon: nimirooli (Sir Kenneth MacMillan)
- Peer Gynt: Ingrid (Heinz Spoerli)
- Prinsessa Ruusunen: Aurora (Javier Torres)
- Pähkinänsärkijä ja Hiirikuningas: Klaara (Wayne Eagling ja Toer van Schayk)
- Romeo ja Julia: Julia (John Cranko)
- Double Evil (Jorma Elo)
- In the Middle, Somewhat Elevated (William Forsythe)
- Neljä luonnekuvaa: Koleerinen (George Balanchine)
- Muumipeikko ja pyrstötähti (2015): Niiskuneiti
Hampurin baletissa muokkaa
- Illusionen – wie Schwanensee: Quadrille (John Neumeier)
- The Concert (Jerome Robbins)
Palkinnot muokkaa
- Pohjoismainen balettikilpailu, Mora 2007, 1. sija
- Premio Roman kansainvälinen balettikilpailu, Rooma 2008, 3. sija
- Helsingin kansainvälinen balettikilpailu 2009, juniorisarjan 1. sija
- Varnan kansainvälinen balettikilpailu 2010, 3. sija
- Erik Bruhn -kilpailu, Toronto 2011, 1. sija
- Helsingin kansainvälinen balettikilpailu 2012, 2. sija
Lähteet muokkaa
- ↑ Pallari, Leena: Prima ballerina chooses Finland Helsingin Sanomat. 10.12.2011. Arkistoitu 8.6.2012. Viitattu 30.6.2014. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f Pallari, Leena: Ensitanssija valitsi Suomen Helsingin Sanomat. 10.12.2011. Viitattu 30.6.2014. [vanhentunut linkki]
- ↑ a b c d Saranen, Aki: Futarin tyttärestä tuli prima ballerina Helsingin Uutiset. 08.06.2012. Arkistoitu 9.3.2016. Viitattu 30.6.2014.
- ↑ Devant, Jack: Maria Baranova and Alexei Timofeyev in Diana and Actaeon jackdevant.com. 7.6.2014. Viitattu 30.6.2014.
- ↑ a b c Hakamo, Tanja: Kansallisbaletin Kenneth Greve ballerina Maria Baranovasta: "Mikään hänessä ei ole tavanomaista" Me Naiset. 21.11.2013. Viitattu 30.6.2014.
- ↑ Helsingin balettikilpailun voittajat selvisivät MTV. 11.06.2009. Viitattu 30.6.2014. [vanhentunut linkki]
- ↑ Saarelainen, Mika: Suomen Maria Baranova pinnisti kovatasoisen balettikisan kakkoseksi Helsingin Sanomat. 7.6.2012. Viitattu 30.6.2014. [vanhentunut linkki]