Avaa päävalikko
Zanuson ja Richard Sapperin taittuva transistoriradio TS502 vuodelta 1965.
Marco Zanuson muotoilema Ariante-tuuletin.

Marco Zanuso (1916 Milano2001 Milano) oli italialainen arkkitehti ja teollinen muotoilija. Hänet tunnetaan vuodet 1958–1977 kestäneestä yhteistyöstä saksalaisen Richard Sapperin kanssa.

Zanuso opiskeli arkkitehtuuria kotikaupunkinsa polyteknisessä yliopistossa 1930-luvun jälkipuoliskolla. Sodan jälkeen 1945 hän avasi kaupunkiin oman toimistonsa ja toimi 1940-luvun lopulla myös ensin Domus-lehden ja sitten Casabella-lehden päätoimittajana. Zanuso oli mukana Pirellin perustamassa Arflexissa, joka pyrki kehittämään solukumilla pehmustettuja ja kuminauhoilla jousitettuja verhoiltuja huonekaluja.[1] Zanuson tunnetuimmiksi Arflex-kalusteiksi nousivat Antropus-nojatuoli (1949) sekä Lady-nojatuoli ja Triennale-sohva vuodelta 1951. Lady palkittiin Grand Prix’llä Milanon triennaalissa.[2]

Hänen ja Richard Sapperin yhteinen toimisto muotoili 1960-luvulla elektroniikkaa italialaiselle Brionvega-yhtiölle, joka pyrki kilpailemaan japanilaisten transistoriradioiden ja -televisioiden kanssa erityisesti paremman muotoilun avulla. Tuotteisiin kuuluivat kannettava Doney 14, maailman ensimmäinen täysin transistoroitu tv-vastaanotin vuodelta 1962, sekä kahdesta saranoidusta puoliskosta muodostuva matkaradio TS502 vuodelta 1965. Vuonna 1964 Sapper ja Zanuso suunnittelivat Kartell-kalustevalmistajalle ensimmäisen täysin muovista valmistetun tuolin, pinottavan lastenistuimen K1340.[2]

Marco Zanuso toimi suunnitelutyönsä ohella Milanon yliopiston professorina. Vuonna 1956 Zanuso oli perustamassa teollisten muotoilijoiden järjestöä ADIa (Associazione per il Disegno Industriale) ja toimi 1966–1969 sen puheenjohtajana.[3]

Zanuso suunnitteli myös rakennuksia, kuten Olivettiin tehdastilat Buenos Airesiin ja São Pauloon (1955–1957). Italiassa hänen töitään ovat Necchi-toimistorakennus Paviassa (1961–1962) sekä IBM-yhtiön tehdasrakennukset Milanossa ja Palombassa, jotka valmistuivat 1974 ja 1982.

Zanuso sai töistään Compasso d’Oro -palkinnon kuusi kertaa, ja vuonna 1985 hänet palkittiin kilpailussa vielä koko elämäntyöstään.

LähteetMuokkaa

  1. History, Arflex. Viitattu 11.5.2015.
  2. a b Marco Zanuso Designer -sivusto, viitattu 11.5.2015.
  3. Marco Zanuso, Design Within Reach -sivusto.

Aiheesta muuallaMuokkaa

Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Marco Zanuso