Marco Zanuso

Marco Zanuso (1916 Milano – 2001 Milano) oli italialainen arkkitehti ja teollinen muotoilija. Hänet tunnetaan vuodet 1958–1977 kestäneestä yhteistyöstä saksalaisen Richard Sapperin kanssa.

Zanuson ja Richard Sapperin taittuva transistoriradio TS502 vuodelta 1965.

Marco Zanuson muotoilema Ariante-tuuletin.

Zanuso opiskeli arkkitehtuuria kotikaupunkinsa polyteknisessä yliopistossa 1930-luvun jälkipuoliskolla. Sodan jälkeen 1945 hän avasi kaupunkiin oman toimistonsa ja toimi 1940-luvun lopulla myös ensin Domus-lehden ja sitten Casabella-lehden päätoimittajana. Zanuso oli mukana Pirellin perustamassa Arflexissa, joka pyrki kehittämään solukumilla pehmustettuja ja kuminauhoilla jousitettuja verhoiltuja huonekaluja. Zanuson tunnetuimmiksi Arflex-kalusteiksi nousivat Antropus-nojatuoli (1949) sekä Lady-nojatuoli ja Triennale-sohva vuodelta 1951. Lady palkittiin Grand Prix’llä Milanon triennaalissa.

Hänen ja Richard Sapperin yhteinen toimisto muotoili 1960-luvulla elektroniikkaa italialaiselle Brionvega-yhtiölle, joka pyrki kilpailemaan japanilaisten transistoriradioiden ja -televisioiden kanssa erityisesti paremman muotoilun avulla. Tuotteisiin kuuluivat kannettava Doney 14, maailman ensimmäinen täysin transistoroitu tv-vastaanotin vuodelta 1962, sekä kahdesta saranoidusta puoliskosta muodostuva matkaradio TS502 vuodelta 1965. Vuonna 1964 Sapper ja Zanuso suunnittelivat Kartell-kalustevalmistajalle ensimmäisen täysin muovista valmistetun tuolin, pinottavan lastenistuimen K1340.

Marco Zanuso toimi suunnitelutyönsä ohella Milanon yliopiston professorina. Vuonna 1956 Zanuso oli perustamassa teollisten muotoilijoiden järjestöä ADIa (Associazione per il Disegno Industriale) ja toimi 1966–1969 sen puheenjohtajana.

Zanuso suunnitteli myös rakennuksia, kuten Olivettiin tehdastilat Buenos Airesiin ja São Pauloon (1955–1957). Italiassa hänen töitään ovat Necchi-toimistorakennus Paviassa (1961–1962) sekä IBM-yhtiön tehdasrakennukset Milanossa ja Palombassa, jotka valmistuivat 1974 ja 1982.

Zanuso sai töistään Compasso d’Oro -palkinnon kuusi kertaa, ja vuonna 1985 hänet palkittiin kilpailussa vielä koko elämäntyöstään.

• 
  Ompelukone vuodelta 1956, josta Zanuso sai Compasso d'Oro -palkinnon.
• 
  Nojatuoli Martingala, Arflex 1975.
• 
  Boutique Cedit, Milano, 1957.
• 
  Cedis-tehdas, Palermo.
• 
  Näyttely Ilmailun pioneerit, Milanon Palazzo Reale 1960.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Marco Zanuso Wikimedia Commonsissa

• Zanuso MoMA:n sivustolla