Manun lait

Manun lait (sanskritiksi मनुस्मृति, Manusmriti) on hindulainen lakikokoelma, joka mytologian mukaan on saanut alkunsa ensimmäiseltä ihmiseltä ja lainantajalta Manulta. Manun lait sisältää ohjeita, kuinka neljään pääkastiin kuuluvien ihmisten tulee toimia. Sen kaksitoista kappaletta käsittelevät maallisia ja uskonnollisia aiheita kuten maailmansyntyä, dharmaa, pyhiä toimituksia, vedakirjojen opiskelua, saastaisuutta ja puhdistautumista, naisten ja vaimojen käyttäytymissääntöjä ja kuninkaiden lakeja. Lakikokoelman kirjallinen synty on ajoitettu noin vuoteen 100 jälkeen ajanlaskun alun.

Devdutt Pattanaikin mukaan Manun laiella on useita eri kirjoittajia ja niistä löytyy useita eri aikoina kirjoitettuja kappaleita, koska niitä on käytetty eri alueiden paikallisiin tarpeisiin. Manun lait kuuluvat laajempaan bramiinien kirjoittaman hindulaisen lain perinteeseen. Hänen mukaansa ne suosivat bramiinimiehiä alempikastisten ja naisten kustannuksella, koska niiden kirjoittajat ja kommentoijat olivat bramiineja. Mytologian mukaan Brahma ilmoitti lait ensimmäiselle ihmiselle eli Manulle, joka kertoi ne tietäjä Bhrigulle, jonka kautta ne kulkeutuivat muille tietäjille. Manun lakien merkitys islamin dominoimassa Intiassa oli vähäinen, mutta 1800-luvulle tultaessa brittiläinen siirtomaavalta hyödynsi sitä Intian lakien yhtenäistämisessä.

Nyky-Intiassa Manun lait on kiistanalainen lakikokoelma, koska se hyväksyy kastilaitoksen ja naisen alemman aseman mieheen verrattuna. Vuonna 1989 Rajasthanissa sijaitseva Jaipurin korkein oikeus päätti nostattaa patsaan lainantaja Manun kunniaksi. Kyseinen patsas sai osakseen runsaasti kritiikkiä, sen poistamisen puolesta on kampanjoitu ja sen kimppuun on hyökätty. B. R. Ambedkar poltti Manun lait -kirjan painoksia jo vuonna 1927, minkä jälkeen dalitaktivistit ovat seuranneet hänen esimerkkiään.

Manun lakien mukaan naisen tulee olla lapsuudessaan isänsä alaisuudessa ja suojeluksessa, nuoruudessaan aviomiehensä ja vanhuudessaan lastensa eikä hänen tule koskaan olla itsenäinen.