Manjū

Manjū (jap. 饅頭, まんじゅう) on suosittu perinteinen japanilainen makeinen. Manjūja on erilaisia, mutta useimmissa on vehnä- ja riisijauhosta tehty kuori ja täytteenä keitetyistä adsukipavuista ja sokerista tehtyä punapaputahnaa. Paputahnojakin on erilaisia, esimerkiksi koshian, tsubuan ja tsubushian.

Historia

Manjū kehittyi mochista, survomalla valmistetusta riisikakusta, jota on syöty Kiinassa pitkään. Manjū oli kiinaksi mantou (馒头), mutta Japaniin saavuttuaan se tuli tunnetuksi nimellä manjū. Vuonna 1341 japanilainen lähettiläs toi mantoun mukanaan palatessaan Kiinasta ja alkoi myydä sitä Nara-manjūna, josta japanilaisen manjūn sanotaan olevan lähtöisin. Japanilaiset ovat syöneet manjūja jo lähes 700 vuotta, ja niitä myydään yleisesti japanilaisissa makeiskaupoissa.

Halvahko hinta lienee yksi syy manjūn suosion.

Alalajeja

Mizu-manjū (jap. 水饅頭)

Manjūja on lukuisia eri lajeja, tavallisempia ja harvinaisempia.

• Matcha(vihreä tee)-manjū on yksi yleisimmistä. Sen kuori maistuu vihreältä teeltä ja on myös väriltään vihreä.
• Mizu(vesi)-manjūa syödään perinteisesti kesällä, ja siinä on maustettu paputäyte. Sen kuori on tehty kudzu-kasvin tärkkelyksestä ja on siksi läpikuultava ja hyytelömäinen.
• Manjūja on myös erilaisilla maustetuilla täytteillä, esimerkiksi appelsiinijäätelöllä.
• Kuten monista muistakin japanilaisista ruoista, manjūstakin on paikallisia erikoisuuksia, joista mainittakoon vaahteranlehden muotoinen momiji-manjū Hiroshimassa ja Miyajimassa sekä jumangoku-manjū Saitaman prefektuurissa.