Mangaanidioksidi
Mangaanidioksidi, mangaani(IV)oksidi, (MnO2) on musta, jauhemainen suola, joka tunnetaan myös nimillä ruskokivi ja pyrolusiitti-nimisenä mineraalina. Mangaanidioksidi on lähes poikkeuksetta teollisuuden lähtöaineena muita mangaanisuoloja valmistettaessa. Mangaanidioksidia käytetään tavallisissa kuivapareissa, paristojen keskeisissä rakennuspaloissa, joissa se pelkistyy alemmalle hapetusluvulle.[1]
Mangaanidioksidi | |
---|---|
Tunnisteet | |
CAS-numero | |
PubChem CID | |
Ominaisuudet | |
Molekyylikaava | MnO2 |
Moolimassa | 86,9 g/mol |
Ulkomuoto | Mustanruskea kiteinen aine |
Sulamispiste | 553 °C (hajoaa) |
Tiheys | 5,0 g/cm3 |
Liukoisuus veteen | Ei liukene veteen |
Mangaanidioksidi liukenee hyvin lämpimään, väkevöityyn rikkihappoon, kaava alla. Samalla vapautuu happea.
2MnO2(s)+2H2SO4(aq) → 2MnSO4(aq)+O2+H2O
Vastaava reaktio suolahapon kanssa[1].
Molemmissa tapauksissa havaitaan mangaanin yhtenevyys lähisukulaiseensa, rautaan.
Mangaanidioksidi on veteen liukenematonta ja sen moolimassa on 86,9 g/mol, sulamispiste 553 °C (hajoaa dimangaanitrioksidiksi eli mangaani(III)oksidiksi Mn2O3 ja hapeksi[1]), tiheys 5,0 g/cm3 (vesi = 1,0 g/cm3) ja CAS-numero 1313-13-9.
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c E. M. Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 186. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3