Makoto Nakamura

Makoto Nakamura (s. 20. kesäkuuta 1952[1] Hinokage, Miyazakin prefektuuri) on japanilainen karateka ja IKO Nakamura -liiton johtaja. Hän voitti aktiiviurallaan Kyokushinin maailmanmestaruuden kahdesti ja kerran Japanin mestaruuden. Nakamura perusti oman Kyokushinin tyylisuunnan 2016.[2] Hän on Kyokushinin historian ainut avoimen sarjan kaksinkertainen maailmanmestari.

Makoto Nakamura
Henkilötiedot
Syntynyt20. kesäkuuta 1952 (ikä 69)
Hinokage, Miyazakin prefektuuri
Kansalaisuus  Japani
Kyokushin-ottelija
Lempinimi King of Kyokushin
Aktiivisena 1977–1982
1984
Pituus 183 cm
Paino 120 kg
Painoluokka avoin
Seura(t) IKO Nakamura Dojo
Aiheesta muualla
www.nakamuradojo.com
Mitalit
Maa:  Japani
Miesten kyokushin karate
World Open
Kultaa Kultaa Tokio 1979 avoin
Kultaa Kultaa Tokio 1984 avoin
Japanin mestaruuskilpailut
Kultaa Kultaa Tokio 1979 avoin
Hopeaa Hopeaa Tokio 1980 avoin
Hopeaa Hopeaa Tokio 1981 avoin
Pronssia Pronssia Tokio 1977 avoin
Pronssia Pronssia Tokio 1978 avoin
Yhdysvaltain karate mestaruuskilpailut
Kultaa Kultaa Connecticut 1979 avoin
Pronssia Pronssia Alabama 1979 raskassarja

NuoruusMuokkaa

Nakamura syntyi seitsemänlapsiseen perheeseen. Opiskellessaan ala-asteella hän käveli kouluun vuoristotietä, joka kesti 2–3 tuntia. Nakamura harrasti high schoolin ensimmäisenä vuotena pöytätennistä, yleisurheilua ja jalkapalloa. Myöhemmin hän työskenteli tavarankuljetuksessa siirrellen propaanikaasupulloja aina ilta yhteentoista asti. Valmistumisen jälkeen Nakamura meni töihin ruokatehtaalle Tokioon. Tämän jälkeen hän kuuli Kyokushin karatesta ja kiinnostui harrastamaan lajia.

KilpauraMuokkaa

Nakamura kilpaili ensimmäisen kerran huhtikuussa Japanin maajoukkueen mukana. He kohtasivat erityistapahtumassa Havaijin maajoukkueen. Nakamura voitti ottelunsa. Hän saavutti ensimmäisen kerran menestystä 1977 tultuaan kolmanneksi Japanin mestaruuskisoissa voitettuaan pronssiottelussa Noriyasu Hamain.[3]

Nakamura oli maaliskuussa 1978 mukana Havaiji kisoissa, mutta ei saavuttanut menestystä. Sitä vastoin marraskuussa hän sijoittui toistamiseen kolmanneksi Japanin mestaruuskisoissa voitettuaan tällä kertaa Tsuyoshi Hiroshigen pronssiottelussa.[3]

1979 oli Nakamuran menestyksekkäin vuosi saavutettuaan ensin pronssia Yhdysvaltain karate turnauksen raskaassasarjassa Alabamassa. Tämän jälkeen Nakamura voitti avoimensarjan mestaruuden Connecticutssa huhtikuussa. Palattuaan Japaniin hän voitti toukokuussa Japanin mestaruuden. Nakamura voitti loppuottelussa viime vuoden finalistin Keiji Sanpein.[3] Kaksikko kohtasi myös loppuvuodesta MM-kilpailujen loppuottelussa, jossa oli ottelijoita yhteensä 187 62 eri maasta.[4] Nakamura kohtasi muun muassa kolmannella kierroksella Dolph Lundgrenin, jonka hän voitti kahden jatkoerän jälkeen tuomariäänin.[5] Nakamura voitti ensimmäisen maailmanmestaruutensa Sanpeita vastaan käydyssä kamppailussa.

1980 Nakamura kohtasi Sanpein kolmannen kerran loppuottelussa. Tällä kertaa Nakamura hävisi ottelun, jossa käytiin Japanin mestaruudesta.[3] Sama kohtalo kävi myös vuoden 1981 turnauksessa, jossa kaksikko eteni toistamiseen loppuotteluun, jossa Sanpei oli Nakamuraa parempi.[3]

1982 Nakamura otteli vain Japanin mestaruuskisoissa, jossa hän selvisi 16. parhaan joukkoon. Nakamuran kisat päättyivät hävittyään Ademir Da Costalle, joka sijoittui turnauksessa kuudenneksi. Nakamura ilmoitti turnauksen jälkeen lopettavansa kilpauransa ja keskittyvänsä IKO järjestön johtotehtäviin.

Nakamura palasi kuitenkin takaisin kilpailemaan 1984, jolloin hän voitti uransa toisen Kyokushinin maailmanmestaruuden Tokiossa. Tällä kertaa osallistujia oli 192, jonka joukosta Nakamura eteni loppuotteluun kohdaten jälleen Sanpein. Nakamura voitti kaksikon neljännen kohtaamisen.

LähteetMuokkaa

  1. Shihan Makoto Nakamura super-kyokushin Viitattu 14.8.2017 (englanniksi)
  2. 2-times World Champion Shihan Makoto Nakamura left IKO kwunion.com 7.12.2016 Viitattu 14.8.2017 (englanniksi)
  3. a b c d e All Japan Championship - IKO kyokushinresults.com Viitattu 15.8.2017 (englanniksi)
  4. World Open Tournament Viitattu 14.8.2017 (englanniksi)
  5. Dolph Lundgren kyokuacademy.co.uk Viitattu 15.8.2017 (englanniksi)