Maitolaituri on usein katoksellinen, joskus myös seinällinen lava tai teline, johon meijeriin vietävät, maitoa täynnä olevat maito­tonkat eli pystöt tuotiin odottamaan maitoautoa. Maitolaitureilla sijaitsivat usein myös postilaatikot. Ne toimivat myös nuorison kokoontumispaikkoina. Maitolaitureita alettiin rakentaa 1920-luvulta alkaen, ja ne yleistyivät etenkin toisen maailmansodan jälkeen maitoautojen eli tonkissa kuljetetun maidon keruuseen käytettyjen avolavaisten kuorma-autojen myötä. Maitolaiturit jäivät pois käytöstä tilasäiliöiden yleistyessä 1970-luvulta alkaen, kun säiliöautoiksi muuttuneet maitoautot alkoivat imeä maidon suoraan navetan yhteydessä olevasta tilasäiliöstä.[1][2]

Vanha maitolaituri Kerimäen Lamminpäässä Savonlinnassa.
Maitolaituri ja kuljetus Pålsbölessä Ahvenanmaalla 1960-luvulla.

Maitolaitureiden hävittyä alkuperäisestä käytöstään niitä on paikoin säilytetty ja kunnostettu. Yksi esimerkki tästä on Velaatan maitolaiturimuseo Tampereen Velaatassa.[3][4] Maitolaiturijäljitelmiä pihoille, tienvarsille tai messukäyttöön valmistetaan nykyään myös kaupallisesti.[5]

Lähteet

muokkaa
  1. Perinteikäs maitolaituri Längelmäen jalokivigalleria. Arkistoitu 7.3.2016. Viitattu 20.3.2011.
  2. Maitolaiturin historiaa Längelmäen jalokivigalleria. Arkistoitu 12.3.2016. Viitattu 20.3.2011.
  3. Maatalousteemaisia museoita Suomen maatalousmuseo Sarka. Arkistoitu 10.6.2010. Viitattu 20.3.2011.
  4. Velaatan maitolaiturimuseo Velaatan maitolaiturimuseo. Viitattu 10.3.2013.
  5. Maitolaituritehdas Längelmäen jalokivigalleria. Arkistoitu 8.3.2016. Viitattu 20.3.2011.

Aiheesta muualla

muokkaa