Avaa päävalikko

Maitokäärme[1] eli maitokuningaskäärme[2] eli punakuningaskäärme[3][4] (Lampropeltis triangulum) on tarhakäärmeiden heimoon kuuluva käärmelaji. Se jaettiin aiemmin 25 alalajiin, joiden levinneisyysalue ulottui Kanadan kaakkoisosista Ecuadoriin asti. Geneettisissä tutkimuksissa alalajit on kuitenkin eroteltu seitsemään eri lajiin, ja päälajiin on jätetty vain idänmaitokäärme (Lampropeltis triangulum triangulum) sekä osittain alalajit Lampropeltis triangulum amaura ja Lampropeltis triangulum syspila. Loput L. t. amaura ja L. t. syspila -alalajien populaatiosta luetaan nykyään lajiin tasankomaitokäärme (Lampropeltis gentilis). Taksonomian muutosten myötä maitokäärmeen elinalueeseen kuuluvat enää vain Kanadan kaakkoisosat ja Yhdysvaltojen itäosat.[5][6]

Maitokäärme
Red Milk Snake (Lampropeltis triangulum syspila) (14521230074).jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Matelijat Reptilia
Lahko: Suomumatelijat Squamata
Alalahko: Käärmeet Serpentes
Heimo: Tarhakäärmeet Colubridae
Suku: Kuningaskäärmeet Lampropeltis
Laji: triangulum
Kaksiosainen nimi

Lampropeltis triangulum
(Lacépède, 1789)

Synonyymit
  • Lampropeltis triangulum amaura (Cope, 1861) [osittain]
  • Lampropeltis triangulum syspila (Cope, 1889) [osittain]
  • Lampropeltis triangulum triangulum (Lacépède, 1789)
Maitokäärmeen levinneisyys
Maitokäärmeen levinneisyys
Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Maitokäärme Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Maitokäärme Commonsissa

Ruskeatäpläinen maitokäärme

Maitokäärme liikkuu öisin.[1] Se on pohjaväriltään harmaa tai kermanvärinen, ja sillä on ruskeita, harmaita tai punaisia läikkiä, joiden ympärillä on mustat reunat. Toisin kuin tasankomaitokäärmeellä, maitokäärmeen läikät eivät ulotu vatsaanpuolelle saakka.[5] Maitokäärme munii 5–16 munaa. Se syö muita matelijoita ja pieniä nisäkkäitä.[1]

LähteetMuokkaa

  1. a b c Mark O’Shea, Tim Halliday: ”Maitokäärme”, Matelijat ja sammakkoeläimet, s. 142. Suomentanut Sari Welling-Hirvonen. Readme.fi, 2009. ISBN 978-952-220-174-4.
  2. Cox, Steve: Luonnon mestariteokset, s. 133. Suomentanut Sevelius, Ilona & Vihonen, Inkaliisa. Helsinki: Valitut Palat, 1996. ISBN 951-584-189-5.
  3. Palmén, Ernst & Nurminen, Matti (toim.): Eläinten maailma, Otavan iso eläintietosanakirja. 2. Iilimato–Leopardit, s. 718. Helsinki: Otava, 1974. ISBN 951-1-01422-6.
  4. McGhee, Karen & McKay, George: Maailmamme eläimet, s. 163. Suomentanut Marja-Leena & Pertti Hiltunen. Helsinki: Gummerus, 2007. ISBN 978-951-20-7373-3.
  5. a b Ruane, Sara et al: Coalescent Species Delimitation in Milksnakes (Genus Lampropeltis) and Impacts on Phylogenetic Comparative Analyses. Systematic Biology, 30.1.2014, 63. vsk, nro 2, s. 231–250. doi:10.1093/sysbio/syt099. ISSN 1076-836X. Artikkelin verkkoversio Viitattu 28.8.2019. (englanniksi)
  6. Uetz, Peter & Freed, Paul & Hošek, Jiří (toim.): Lampropeltis triangulum The Reptile Database. Reptarium. Viitattu 28.8.2019. (englanniksi)

Aiheesta muuallaMuokkaa

Tämä matelijoihin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.