Maisemansuojelu

Maisemansuojelu on toimintaa, jolla pyritään säilyttämään maiseman hyväksi todettuja ominaisuuksia. Toisin kuin luonnonsuojelussa, maisemansuojelussa ei yleensä pyritä alueiden säilyttämiseen koskemattomana, vaan esimerkiksi maatalouden harjoittaminen voi olla maisemansuojelun kannalta jopa toivottavaa, jotta maisema säilyttäisi elinvoimaisuutensa.

Suomalaisen maisemansuojelun historiaa

Kiinnostus maisemansuojeluun oli vielä 1800-luvun alussa varsin vähäistä. Köyhälle kansalle oli tärkeintä saada riittävästi ravintoa, eikä maisemien merkityksen pohdintaa pidetty mielekkäänä. Yläluokan edustajat sen sijaan saattoivat harrastaa maisemansuojelua pienessä mittakaavassa. Suomen ensimmäinen maisemansuojelumääräys perustuu keisari Aleksanteri I:n henkilökohtaisiin kokemuksiin. Keisari nimittäin ihastui Punkaharjun näkymiin niin, että kielsi puiden hakkaamisen alueella. (Kiellon taustalla saattoi tosin olla myös sotilaallis-käytännöllisiä seikkoja.)

1800-luvun loppupuolella maisemaan alettiin sivistyneistön piirissä suhtautua kansallisromanttisen tunteellisesti. Hyvä esimerkki uudesta asenteesta oli Topeliuksen Maamme kirja, jossa rakennetaan suomalaista identiteettiä maisemien kautta. Myös tuon ajan säveltäjät ja taidemaalarit kokivat suomalaisen maiseman tärkeäksi inspiraation lähteeksi. Mutta vaikka maisemia arvostettiinkin, niin käytännön maisemansuojelutoimet jäivät vähäisiksi. (Tosin Suomi ei ollut maailmalla poikkeus. Olihan luonnonsuojelukin vielä 1900-luvun alussa varsin tuntematon käsite.)

1900-luku oli Suomessa suurten muutosten aikaa. Maisemien kannalta muutokset olivat enimmäkseen kielteisiä. Nousevan kansantulon ideologia ei jättänyt sanottavasti tilaa muille kuin taloudellisille arvoille. Maaseudun vanhat kulttuurimaisemat katosivat maatalouden tehostuessa, ja kaupunkirakentamisessa alettiin suosia yksitoikkoista teollista sarjatuotantoa. Monien vesistöjen rannat turmeltuivat vesistön sääntelyn seurauksena. Sorakuopat, tielinjaukset ja voimalinjat tehtiin maisemista piittaamatta.

Käänne parempaan alkoi 1970-luvulla. Maisemansuojelun tärkeys tiedostettiin, ja asiasta alettiin julkaista erilaisia tutkielmia ja selvityksiä. Asenteiden muutos heijastui myös vähitellen lainsäädäntöön.

Maisemansuojelun keinovalikoima

Kaikkea arvokasta ja kaunista ei voida alati kehittyvässä yhteiskunnassa suojella. Niinpä maisemansuojelussakin joudutaan paljon pohtimaan sitä, mikä on suojelemisen arvoista. Ratkaisevia ovat toisaalta esteettiset arvot, toisaalta kulttuurihistorialliset arvot. Maisemalla voi myös olla taloudellista arvoa, sillä kaunis maisema vetää puoleensa matkailijoita.

Monet arvokkaista maisemista sijaitsevat luonnonsuojelualueilla, joten niiden suojeleminen perustuu luonnonsuojelulain säännöksiin. Mutta on myös paljon arvokkaita maisemia, jotka sijaitsevat luonnonsuojelualueiden ulkopuolella. Tämäntyyppisten maisemien suojelu on huomioitu muissa maankäyttöön liittyvissä laeissa.

Keskeisimmässä asemassa maisemansuojelun kannalta on maankäyttö- ja rakennuslaki, joka sisältää muun muassa kaavoitukseen ja rakennuslupamenettelyyn liittyvät säännökset. Laki velvoittaa viranomaisen muun muassa ottamaan huomioon ”maiseman vaalimisen” yleiskaavaa laadittaessa. Yksittäisen kansalaisen rakennushankkeita puolestaan rajoittaa lain vaatimus siitä, että rakennuksen tulee soveltua rakennettuun ympäristöön ja maisemaan sekä täyttää kauneuden ja sopusuhtaisuuden vaatimukset.

Muita maisemansuojeluun vaikuttavia lakeja ovat muun muassa maa-aineslaki, vesilaki, tielait ja metsälaki. Esimerkiksi soranottoa ei saa harjoittaa niin, että siitä aiheutuu kauniin maisemakuvan turmeltumista.

EU:n lainsäädäntö ei juurikaan vaikuta Suomen maisemansuojeluun, sillä maisemakysymykset liittyvät kiinteästi kunkin jäsenvaltion kansalliseen kulttuuriin.

Lakien ja sopimusten lisäksi maisemiin vaikuttaa suuresti noudatettu maatalous- ja metsäpolitiikka. Maataloudessa viime vuosikymmeninä tapahtunut suuri rakennemuutos on johtanut suomalaisen maalaismaiseman metsittymiseen ja rakennusten autioitumiseen. Metsäpolitiikka puolestaan vaikuttaa metsänhoitosuositusten kautta: maiseman kannalta on hyvin oleellista, suositaanko suuria avohakkuita vai maltillisempaa metsän harventamista.

Katso myös

• Kansallismaisema
• Maisema

Kirjallisuutta

• Maisema-aluetyöryhmän mietintö. Ympäristöministeriö, ympäristönsuojeluosasto, mietintö 66/1992.
• Häggström, Heikkilä, Peiponen, Vuokko: Toukohärkä ja kultasiipi – niityt ja niiden suojelu. ISBN 951-1-12842-6

Aiheesta muualla

• Varsinais-Suomen perinnemaisemayhdistys Ry (Arkistoitu – Internet Archive)
• Maaseudun Maisema ja Kulttuuriperinne Ry (Arkistoitu – Internet Archive)