Magersfonteinin taistelu

Magersfonteinin taistelu oli toisen buurisodan aikana 11. joulukuuta 1899 käyty taistelu buurien ja brittien välillä. Yöllä alkaneessa taistelussa buurit saivat yllätettyä heidän asemiaan Magersfonteinin kukkulalla vastaan marssineet britit, jotka menettivät satoja miehiään.

Magersfonteinin taistelu
Osa toista buurisotaa
Kartta taistelusta.
Kartta taistelusta.
Päivämäärä:

11. joulukuuta 1899

Paikka:

Magersfontein, nykyinen Etelä-Afrikka
28°58′S, 24°42′E

Lopputulos:

Piirityksen epäonnistuminen

Osapuolet

 Yhdistynyt kuningaskunta

Transvaal

Komentajat

Paul Methuen
Andrew Wauchope

Koos de la Rey
Piet Cronjé

Vahvuudet

noin 13 000

noin 8 000

Tappiot

902

236

TaustaMuokkaa

 
Taistelukenttää ja joitakin jäljelle jääneita juoksuhautoja nykyisin.
 
Buurisotilaita.

Britit olivat ottaneet kalliiksi osoittautuneen voiton buureista Moderjoen taistelussa 28. marraskuuta 1899. Buurit olivat tappionsa jälkeen vetäytyneet kohti Kimberleytä pohjoisessa. Heidän tarkoituksenaan oli aluksi ottaa puolustusasemat lähellä Scholtz Nekiä Spyfonteinissa, mutta kenraali Koos de la Rey määräsi heidät uusiin asemiin etelämpänä Magersfonteinin kukkulalla. Buurit uskoivat näin olevansa paremmassa suojassa brittien tykeiltä, minkä lisäksi asema helpotti pitkän kantaman Mauser-kiväärien käyttöä. Buurien mukana oli myös varakomentajana Piet Cronjé. Buureja oli noin 8 000. Joukkoihin kuului vapaaehtoisia Skandinaviasta.[1] Heidän muodostamaansa pohjoismaisen komennuskunnan yksikön mukana oli myös suomalaisia.[2]

Brittejä komentanut kenraaliluutnantti Paul Methuen sai vahvistuksia komentamalleen 1. divisioonalle Moderjoen taistelun jälkeen. Hänen joukkojensa koko oli nyt noin 13 000. Hänen alaisensa Andrew Wauchope komensi Ylämaan prikaatia. Britit päättivät hyökätä buureja vastaan yöllä läpi avoimen tasangon. Wauchope vastusti ajatusta, eikä briteillä ollut hyvää tiedustelutietoa buurien aikeista. Methuen päätti kuitenkin toteuttaa oman suunnitelmansa.[1]

Britit saapuivat iltapäivällä 10. joulukuuta pienelle kukkulalle ja heidän tykistönsä alkoi tulittaa Magersfonteinia kello 4.30. Tykistön tuli jäi tehottomaksi. Vain kolme puolustajaa haavoittui, mutta buurit osasivat nyt varautua tulevaan hyökkäykseen.[1]

TaisteluMuokkaa

 
Buurien asemia tulittava brittitykki.

Keskiyön jälkeen Ylämaan rykmentti alkoi edetä tasangon yli. Yöllä oli puhjennut ukkosmyrsky ja maasto oli hankalakulkuista. Brittien suunnistaja oli majuri G. E. Benson. Benson ilmoitti jonkin ajan kuluttua Wauchopelle joukkojen saavuttaneen tarkoitetun asemansa. Wauchope päätti tästä huolimatta jatkaa joukkoineen vielä eteenpäin. Aamun sarastaessa noin kello 4.00 britit olivat vain muutaman sadan metrin päässä buurien kaivamista juoksuhaudoista, joita he eivät olleet vielä havainneet.[1]

Yhtäkkiä buurit avasivat tulen. Tiiviissä muodostelmassa marssineet britit ajautuivat sekasortoon. Wauchope sai surmansa. Ylämaan prikaati ei päässyt yhdeksään tuntiin liikkumaan buurien ankarassa tulituksessa samalla, kun Methuen ei tehnyt juuri mitään heidän auttamisekseen. Lopulta osa briteistä alkoi paeta tai piiloutua pensaikkoihin. Buurit eivät jättäneet asemiaan vihollisensa jahtaamiseksi.[1]

SeurauksetMuokkaa

 
Skandinavialaisten vapaaehtoisten muistomerkki.

Briteille taistelu oli huomattava tappio. Heidän tappionsa olivat 902 miestä ja buurien vain 236.[1] Buurien puolella kaatui yksi suomalainen, haavoittui kaksi ja jäi vangiksi kaksi.[2] Taistelu oli osa niin sanotun mustan viikon kolmea brittitappiota. Taistelu oli yksi osoitus brittien kykenemättömyydestä soveltaa uusia taktiikoita uusissa taistelukentän olosuhteissa.[1]

LähteetMuokkaa

  1. a b c d e f g Harold E. Raugh, Jr: The Victorians at war, 1815–1914: an encyclopedia of British military history, s. 218-219. ABC-CLIO, 2004. ISBN 1-57607-926-0. (englanniksi)
  2. a b Jussi Jalonen: Magersfontein, 11. joulukuuta Agricola. Turun yliopisto. Viitattu 28.7.2020.

Aiheesta muuallaMuokkaa