Maaperänsuojelu

Maaperänsuojelu on toimintaa, jolla pyritään torjumaan maan viljavuuden tai käyttökelpoisuuden alenemista ja ekologista toimintakykyä. Tavoitteena on myös arvokkaiden maisema-alueiden sekä geologisesti, kulttuurihistoriallisesti tai arkeologisesti tärkeiden kohteiden säilyminen.

Maaperänsuojelun tarkoituksena on ehkäistä maaperän vaurioitumista, ylläpitää sen arvoja elinympäristönä, luonnonvarana ja kulttuuriperinnön säilyttäjänä, sekä kunnostaa jo vaurioituneita alueita ja estää haittojen leviäminen. Maaperänsuojelussa käytettäviä ohjauskeinoja ovat lainsäädäntö, kaavoitus, YVA-lain mukainen ympäristövaikutusten arviointi, lupakäsittely ja valvonta sekä eräät maksut ja verot.

Kansallisesti yleiset tavoitteet maaperänsuojelulle on määritelty Maaperänsuojelun tavoitteet –mietinnössä. Monet lait sivuavat maaperänsuojelua, kuten vesilain säädökset, erityisesti pohjavettä koskevat, laki maa-alueilla tapahtuvien öljyvahinkojen torjumisesta, torjunta-ainelaki ja säteilysuojalaki. Laki maa-alueilla tapahtuvien öljyvahinkojen torjumisesta pyrkii estämään ihmiselle ja luonnolle aiheutuvia haittoja, jotia öljyn joutuminen maaperään voi aiheuttaa. Rakennuslaissa ja terveydenhoitolaissa on säädöksiä mm. sorakuopista, katopaikoista, viemäröinnistä ym. EY:n Komissio hyväksyi ehdotuksen yhteisön teemakohtaiseksi maaperänsuojelustrategiaksi 22.9.2006.

Katso myös

• Maaperän pilaantuminen

Lähteet

• Haapanen A., Mikkola P., Tenovuo R.: Luonto ja luonnonsuojelu. Otava. 1977, s. 302-303, 352. ISBN 951-1-04400-1.
• Ympäristöministeriö: Maaperänsuojelu