Mäntykulkurinirkko
Mäntykulkurinirkko[1], aikaisemmalta nimeltään männynkulkuekehrääjä[2][3] (Thaumetopoea pinivora), on Keski-Euroopassa tavattava yöperhoslaji, joka tunnetaan ajoittain pahana metsien tuholaisena sekä toukkien ihmisille aiheuttamista terveyshaitoista.
| Mäntykulkurinirkko | |
|---|---|
 koiras |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Alajakso: | Kuusijalkaiset Hexapoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Perhoset Lepidoptera |
| Alalahko: | Glossata |
| Osalahko: | Erilaissuoniset Heteroneura |
| Yläheimo: | Yökkösmäiset Noctuoidea |
| Heimo: | Nirkot Notodontidae |
| Alaheimo: | Kulkurinirkot Thaumetopoeinae |
| Suku: | Thaumetopoea |
| Laji: | pinivora |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Thaumetopoea pinivora |
|
| Synonyymit | |
|
|
| Katso myös | |
Koko ja ulkonäkö muokkaa
Etusiipien pohjaväri on harmaa, ja niiden poikki kulkee kolme mustaa poikkiviirua. Kahden uloimman poikkiviirun välissä on tumma keskipilkku. Takasiivet ovat valkoiset, ja niiden takareunan ulkonurkassa on pieni ja tumma, samea laikku. Siipiripset ovat sekä etu- että takasiivissä laikkumaisesti vuorotellen tummempia tai vaaleampia. Perhosen otsalla on kaareva ja hammaspintainen harjanne. Naaraat ovat koiraita kookkaampia ja ruumiiltaan rotevampia, niiden etusiipien väri on vaaleampi eikä kuviointi ole yhtä selkeää. Naaraan takaruumiin kärjessä on mustanruskea karvatupsu. Siipiväli on 30–40 mm.[4][3][5]
Levinneisyys ja lentoaika muokkaa
Mäntykulkurinirkkoa tavataan Alppien pohjoispuolisesta Keski-Euroopasta Baltian eteläosiin ja Turkkiin. Pohjoismaissa laji esiintyy hyvin paikoittaisena Tanskan Bornholmilla sekä Ruotsin Öölannissa ja Gotlannissa. Pohjoismaissa perhoset lentävät yhtenä sukupolvena heinäkuun puolivälistä elokuun loppupuolelle, Keski-Euroopassa lento tapahtuu jo toukokuussa.[5]
Elinympäristö ja elintavat muokkaa
Mäntykulkurinirkko viihtyy kuivissa ja aurinkoisissa männiköissä. Vuotuiset vaihtelut yksilömäärissä ovat huomattavia, ja runsaslukuisina esiintyminä toukat voivat aiheuttaa merkittäviä tuhoja puustolle. Koiraat voivat lentää useiden kilometrien päähän alkuperäiseltä elinpaikaltaan, mutta lajilla on myös laajempaa vaellustaipumusta. Koiraat aloittavat lennon illan hämärtyessä, naaraat vasta myöhemmin yöllä, ja naaraiden lento voi jatkua pitkälle aamuyölle. Naaraiden on nähty lentävän myös pilvisinä päivinä. Laji tulee valolle, naaraat selvästi koiraita huonommin. Aikuinen perhonen elää yleensä noin kaksi vuorokautta.[5]
Naaras munii 75–250 munaa tiheäksi, spiraalimaisesti oksaa kiertäväksi rykelmäksi yksin kasvaville tai metsän eteläreunalla kasvaville männyille. Pohjoismaissa munat talvehtivat ja toukat kuoriutuvat seuraavan vuoden huhti-toukokuun vaihteessa, Keski-Euroopassa, missä perhoset lentävät varhain keväällä, ne kuoriutuvat jo muutaman päivän kuluttua munimisesta. Toukat elävät koko ajan suurissa ryhmissä ja syövät lähinnä öisin ja lepäävät päivisin. Öisin toukat voivat siirtyä satojen metrien matkoja maassa useiden metrien pituisina jonoina. Toukat ovat täysikasvuisia heinä-elokuun vaihteessa, jolloin ne kaikki jättävät ravintokasvin yhtä aikaa, etsiytyvät sopivalle koteloitumispaikalle ja koteloituvat 20–100 yksilön ryhminä seitistä tehdyn ”pesän” sisään. Kotelo talvehtii, ja perhoset kuoriutuvat seuraavana kesänä, kussakin ryhmässä yleensä parin paivän sisällä toisistaan.[5]
Toukkien ihoa peittävät poltinkarvat, jotka aiheuttavat rajuja allergisia reaktioita päätyessään iholle tai limakalvoille. Nahanluonneista syntyneistä tyhjistä ja kuivuneista toukkanahoista irtoavat poltinkarvat voivat kulkeutua tuulen mukana kilometrien päähän.[5][6] Toukkien massaesiintymät ovat aiheuttaneet terveysongelmia ihmisille esimerkiksi Etelä-Gotlannissa vuosina 2004, 2006 ja 2008[7][8][9].
Ravintokasvi muokkaa
Toukan ravintokasvi on mänty (Pinus sylvestris), etelämpänä Euroopassa myös muut männyt (Pinus).[5]
Lähteet muokkaa
- ↑ Marttila O., Saarinen K., Haahtela T., & Pajari M.: Suomen kiitäjät ja kehrääjät.. Kirjayhtymä oy, 1996. ISBN 951-26-4145-3. s. 309
- ↑ Markku Savela
- ↑ a b Rougeot P.C. & Viette P.: Euroopan ja Pohjois-Afrikan kiitäjät ja kehrääjät.. Kustannusosakeyhtiö Tammi, 1983. ISBN 951-30-5585-X. s. 96
- ↑ Svenska fjärilar (ruotsiksi)
- ↑ a b c d e f Nationalnyckeln till Sveriges flora och fauna. Fjärilar: Ädelspinnare–tofsspinnare Lepidoptera: Lasiocampidae–Lymantriidae.. Uppsala: ArtDatabanken, SLU, 2007. ISBN 978-91-88506-58-0. s. 217–219
- ↑ Tallprocessionspinnare på Gotland (Arkistoitu – Internet Archive)(ruotsiksi)
- ↑ Massuppträdande av tallprocessionsspinnaren Thaumetopoea pinivora på södra Gotland (Arkistoitu – Internet Archive) (ruotsiksi)
- ↑ A local outbreak of the northern pine processionary moth Thaumetopoea pinivora on Gotland, south Sweden. (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
- ↑ "Mystinen yöperhosen toukka piinaa paikallisia Gotlannissa". Turun Sanomat 8. elokuuta 2008
Aiheesta muualla muokkaa
- Suomen perhostutkijain seura: ohjeita tummien nirkkolajien tunnistamiseen (Arkistoitu – Internet Archive)
- Bestimmungshilfe des Lepiforums (saksaksi)
- "Caterpillar dermatitis. An increasing dermatologic problem in warmer regions of Germany" (abstrakti) (englanniksi)
- Tallprocessionsspinnare – stort hälsoproblem på södra Gotland (ruotsiksi)
- UniProt: Taxonomy - Thaumetopoea pinivora (Eastern pine processionary) (englanniksi)
- Pherobase: Semiochemicals of Thaumetopoea pinivora, the Eastern pine processionary (englanniksi)