Mähkä

putkilokasvilaji

Mähkä eli lettomähkä (Selaginella selaginoides) on mähkäkasvien heimoon kuuluva pienikokoinen kellanvihreä erilaisitiöinen sanikkainen.[1]

Mähkä
Selaginella selaginoides - Niitvälja bog.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Sanikkaiset Pteridophyta
Alakaari: Liekomaiset Lycopodiophytina
Luokka: Selaginellopsida
Lahko: Selaginellales
Heimo: Mähkäkasvit Selaginellaceae
Suku: Mähkät Selaginella
Laji: selaginoides
Kaksiosainen nimi

Selaginella selaginoides
(L.) P.Beauv. ex Mart. & Schrank

Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Mähkä Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Mähkä Commonsissa

Ulkonäkö ja kokoMuokkaa

 
Mähkä.

Monivuotinen, sammalmaisen vaikutelman antava mähkä kasvaa 3–10 cm korkeaksi. Itiötähkättömät haarat ovat 2–3 cm pitkiä ja suikertelevat vaakasuorassa maanmyötäisesti. Tähkälliset haarat ovat pystyjä ja 3–10 cm pitkiä. Neljänä rivinä olevat lehdet ovat 1–3 mm pitkiä, kapeanpuikeita, harvaan hammaslaitaisia ja pehmeitä. Itiötähkät ovat yksittäin haarojen kärjissä. Itiölehdet ovat kapeanpuikeita ja kellertäviä. Tähkän alaosassa ovat isoitiöpesäkkeet ja yläosassa pikkuitiöpesäkkeet. Itiöpesäkkeet sijaitsevat lehtihangoissa. Mähkä itiöi Suomessa heinä-syyskuussa. Alkeisvarsikko on kaksikotinen, lehtivihreätön ja hyvin pieni. Se jää osittain tai kokonaan itiön seinän sisään.[1][2]

LevinneisyysMuokkaa

Mähkää tavataan pohjoisen pallonpuoliskon pohjoisosissa ja vuoristoalueilla. Euroopassa sitä kasvaa Britteinsaarten pohjoisosissa, Alpeilla, Karpaateilla, Kaukasuksella, Pyreneillä, Islannissa, suurimmassa osassa Fennoskandiaa sekä Pohjois-Venäjällä. Levinneisyysalue jatkuu laikuttaisena läpi Siperian pohjoisosien Alaskaan sekä Kanadan ja Yhdysvaltojen havumetsävyöhykkeelle. Keski- ja Itä-Euroopasta mähkästä tunnetaan lukuisia fossiililöytöjä.[3]

Suomessa mähkää kasvaa jokseenkin yleisenä Kainuussa, Pohjois-Pohjanmaalla ja Lapissa. Harvinaisempana sitä tavataan Keski- ja Itä-Suomen pohjoisosissa sekä Ahvenanmaalla. Maan eteläosista laji on monin paikoin hävinnyt, muun muassa Etelä-Karjalasta, Satakunnasta ja Etelä-Hämeestä.[4]

ElinympäristöMuokkaa

Mähkä kasvaa letoilla, lettorämeillä, lettokorvissa, tihkupinnoilla, puronvarsissa, rannoilla sekä rehevillä tunturikankailla ja -niityillä. Joskus lajia tapaa myös niittytöyräillä ja pientareilla. Laji on kalkinsuosija.[1] Suomessa mähkä on monin paikoin hävinnyt soiden kuivattamisen myötä.[5]

LähteetMuokkaa

  • Oulun kasvit. Piimäperältä Pilpasuolle. Toim. Kalleinen, Lassi & Ulvinen, Tauno & Vilpa, Erkki & Väre, Henry. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Norrlinia 11 / Oulun kaupunki, Oulun seudun ympäristövirasto, julkaisu 2/2005. Yliopistopaino, Helsinki 2005.
  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
  • Ålands flora. Toim. Hæggström, Carl-Adam & Hæggström, Eeva. Toinen laajennettu painos. Ekenäs Tryckeri, Ekenäs 2010.

ViitteetMuokkaa

  1. a b c Retkeilykasvio 1998, s. 40.
  2. Oulun kasvit 2005, s. 233.
  3. Den virtuella floran: Dvärglummer (ruotsiksi) Viitattu 28.8.2011.
  4. Lampinen, R. & Lahti, T. 2011: Kasviatlas 2010: Mähkän levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 28.8.2011.
  5. Ålands flora 2010, s. 88.

Aiheesta muuallaMuokkaa