Lysenkolaisuus
Lysenkolaisuus tarkoittaa Trofim Denisovitš Lysenkon johtamaa näennäistieteellistä liikettä, joka vastusti Gregor Mendelin kehittämää perinnöllisyystiedettä. Lysenkolaisuus sai Neuvostoliitossa virallisen aseman, ja sitä harjoitettiin maassa 1930-luvulta vuoteen 1965 asti. Lysenkolaisuuden mukaan hankitut ominaisuudet periytyvät, mikä on vastoin nykyaikaisen perinnöllisyystieteen käsityksiä.

Lysenkolaisuus SuomessaMuokkaa
Suomalaisissa kansandemokraattisissa lehdissä Työkansan Sanomat ja Vapaa Sana julkaistiin 1940-1950-luvuilla Erkki Rauteen ja kemisti Heikki Kuusisen kirjoittamia lysenkolaisuutta ylistäneitä artikkeleita.[1]
Vuonna 1949 kansanedustaja ja agronomi Johannes Virolainen esitteli Suomi-Neuvostoliitto-Seuran maatalousjaoston kokouksessa Neuvostoliiton maidontuotannon lysenkolaisia "huippusaavutuksia".[1]