Lysenkolaisuus
Lysenkolaisuus tarkoittaa Trofim Denisovitš Lysenkon johtamaa näennäistieteellistä liikettä, joka vastusti Gregor Mendelin kehittämää perinnöllisyystiedettä. Lysenkolaisuus sai Neuvostoliitossa virallisen aseman, ja sitä harjoitettiin maassa 1930-luvulta vuoteen 1965 asti.[1] Lysenkolaisuuden mukaan hankitut ominaisuudet periytyvät, mikä on pääosin vastoin nykyaikaisen perinnöllisyystieteen käsityksiä. Lysenkolaisuus muistuttaa siten lamarckilaista ajattelua.
Lysenkolaisuus SuomessaMuokkaa
Suomalaisissa kansandemokraattisissa lehdissä Työkansan Sanomat ja Vapaa Sana julkaistiin 1940–1950-luvuilla Erkki Rauteen ja kemisti Heikki Kuusisen kirjoittamia lysenkolaisuutta ylistäneitä artikkeleita.[2]
Vuonna 1949 kansanedustaja ja agronomi Johannes Virolainen esitteli Suomi–Neuvostoliitto-Seuran maatalousjaoston kokouksessa Neuvostoliiton maidontuotannon lysenkolaisia ”huippusaavutuksia”.[2]
LähteetMuokkaa
- ↑ Tekniikan Maailma tekniikanmaailma.fi. Viitattu 11.1.2022.
- ↑ a b Anssi Saura - Valetieteilijä Lysenko ja suomalaiset - Skeptikko 3/2011
Aiheesta muuallaMuokkaa
- Lysenkolaisuutta Suomessa (ladattava pdf)