Lysenkolaisuus

Lysenkolaisuus tarkoittaa Trofim Denisovitš Lysenkon johtamaa näennäistieteellistä liikettä, joka vastusti Gregor Mendelin kehittämää perinnöllisyystiedettä. Lysenkolaisuus sai Neuvostoliitossa virallisen aseman, ja sitä harjoitettiin maassa 1930-luvulta vuoteen 1965 asti. Lysenkolaisuuden mukaan hankitut ominaisuudet periytyvät, mikä on vastoin nykyaikaisen perinnöllisyystieteen käsityksiä.

Lysenko pitämässä puhetta Kremlissä vuonna 1935. Taustalla vasemmalta oikealle: Stanislav Kosior, Anastas Mikojan, Andrei Andrejev ja Josif Stalin.

Lysenkolaisuus Suomessa

Suomalaisissa kansandemokraattisissa lehdissä Työkansan Sanomat ja Vapaa Sana julkaistiin 1940-1950-luvuilla Erkki Rauteen ja kemisti Heikki Kuusisen kirjoittamia lysenkolaisuutta ylistäneitä artikkeleita.

Vuonna 1949 kansanedustaja ja agronomi Johannes Virolainen esitteli Suomi-Neuvostoliitto-Seuran maatalousjaoston kokouksessa Neuvostoliiton maidontuotannon lysenkolaisia "huippusaavutuksia".