Wikipedia

Lynx (moottorikelkka)

moottorikelkkamerkki

Lynx on Suomessa suunniteltu moottorikelkkamerkki, jonka valmistajia ovat olleet vuorotellen Velsa, Valmet, Nordtrack, Bombardier ja Bombardier Recreational Products eli BRP.[1] Nykyisin Lynx-kelkat valmistetaan Rovaniemellä[2], jossa kanadalaisen BRP:n vuonna 2003 perustettu suomalainen tytäryhtiö BRP Finland valmistaa myös Ski-Doo- ja BoonDocker-moottorikelkkoja sekä 6-pyöräisiä Can-Am-mönkijöitä.[2] [3] Tehdas on Euroopan ainoa kelkkatehdas.[4]

Lynx GLX 5900 moottorikelkka
Tämä artikkeli kertoo moottorikelkkamerkistä. Sanan muista merkityksistä kerrotaan täsmennyssivulla.

Lynx-kelkat ovat markkinajohtajien joukossa Pohjois-Euroopassa[2], esimerkiksi vuonna 2018 Lynx oli markkinajohtaja Suomessa ja[5] viennin osuus sen tuotannosta oli noin 85 prosenttia.[6]

1980- ja 1990-luvuilla valmistettu työkelkka Lynx GLX 5900 oli vuonna 2015 Euroopan rekisteröidyin moottorikelkka.[1] Nimensä Lynx-malli on saanut ilveksen latinankielisestä nimestä.[1]

Historia muokkaa

1968–1987 muokkaa

Vuonna 1936 perustettu Velsa Oy[7] alkoi valmistaa moottorikelkkoja Kurikassa vuonna 1968[2]. Yritys oli joutunut selvitystilaan ja pankin otettua yrityksen haltuunsa se päätti panostaa moottorikelkkailuun. Ensimmäisen prototyypin suunnitteli insinööritoimisto Järvinen, mutta se ei menestynyt ja yritys suunnitteli seuraavan mallin itse. Lynx AS 50 -mallia tehtiin 200 kappaletta talvikaudeksi 1968-1969.[2] Kelkassa oli 20-hevosvoiman yksisylinterinen kaksitahtimoottori Sachsilta.[4] Ensimmäisen mallin lisäksi tehtiin myös prototyypit Lynx 20, 30 ja 40, jotka pääsivät tuotantoon seuraavana vuonna. Tärkeänä yhteistyökumppanina toimi Hankkija, jonka tilauksen ansiosta voitiin aloittaa tuotanto.[2]

Vuonna 1970 kelkkaan lisättiin joustava jatkoperä.[2]

Vuonna 1974 Velsa myytiin Valmetille.[8] Aiemmin Jyväskylässä valmistettuja Terhi 10-kelkkoja alettiin valmistaa Kurikassa.[2]

Kelkan moottoreina käytettiin Sachsia, Kohleria, Soloa ja Valmetia. Ensimmäinen Rotax-moottori esiteltiin vuonna 1979.[2]

Vuonna 1969 Wihuri-yhtymä alkoi valmistaa Teijossa Winha-moottorikelkkoja[9]. Winhan tehdaskuljettajaksi pyydettiin motocross-moottoripyörää ajanut Pauli Piippolaa, joka voitti kaikki kilpailunsa ensimmäisenä kisakauden aikana.[9] Myöhemmin Winha-kelkkoja valmistettiin Rovaniemellä, kunnes Winha- ja Trapper-moottorikelkkoja valmistanut Polar Metal Plast Oy ajautui vuonna 1978 konkurssiin.[2]

Vuonna 1980 Valmet Oy siirsi Lynx-kelkkojen valmistuksen Rovaniemelle Polar Metal Plastin entisiin tiloihin ja Trapper-kelkat Kurikkaan.[2] Rovaniemellä valmistus tapahtui uuden Nordtrack Oy:n nimissä, joka myi Winhoja Keskolle Lynx-Winha-brändillä ja Hankkijalle Lynxeinä.[2]

Rovaniemen Lynx-kelkkatehtaalla Piippola aloitti vuonna 1983 tuotekehittäjänä ja testikuljettajana. Hän alkoi kehittää kahdenistuttavasta, työkelkkana tunnetusta Lynxistä urheilukelkkaa. Ensitöikseen hän kiinnitti huomionsa kelkan alustaan, jonka pitäisi joustaa koko mitaltaan ja jonka voisi säätää olosuhteiden mukaan. Ensimmäisellä kaudellaan Piippola voitti Lynxillä Suomen mestaruuden sekä vakio- että kilpakelkkojen sarjassa.[9]

1988–2002 (Bombardier) muokkaa

Valmet luopui moottorikelkkojen valmistuksesta vuonna 1988 ja myi Nordtrac Oy:n tasaosuuksin kanadalaiselle Bombardier Incille ja tämän Ski-Doo-kelkkojen suomalaiselle maahantuojalle Oy Starckjohann & Co:lle.[2][10]

Vuonna 1991 kelkoissa esiteltiin Lynx Telescopic Suspension eli LTS-jousitus.[1]

Vuonna 1992 Bombardier-Nordtrac Oy työllisti 170 henkilöä Rovaniemellä, jossa valmistettiin vuosittain noin 5000 kelkkaa. Nordtrac oli Euroopassa markkinajohtaja 30 prosentin osuudellaan.[11] Marraskuussa Bombardier osti Auto Starkjohann Oy:n osuuden yhtiöstä. Starckjohann ei ollut halunnut sijoittaa tehtaaseen niin paljon, kuin Bombardier oli vaatinut.[11] Bombardier sulki Kurikan sekä Valmetilta ostetun ruotsalaisen Ocelbon tehtaan, mutta säilytti Rovaniemen tehtaan.[2]

Kesällä 1994 valmistui tehtaan uudistus, joka kaksinkertaisti Nordtracin tuotannon yli 10 000 kelkkaan.[12]

Vuonna 2002 Bombardier-Nordtrack valmisti vuosittain Rovaniemellä yli kymmenen tuhatta Lynx ja Skidoo -kelkkaa.[13]

2003– (BRP) muokkaa

Vuonna 2003 Bombardier-yhtymä myi vapaa-ajantuotteensa päättäessään keskittyä juna- ja lentokoneteollisuuteen. Ostajaksi löytyi Armand Bombardierin suvun ja kanadalaisten sijoittajien ryhmä, joka perusti BRP:n eli Bombardier Recreational Producer&Vehicle -yhtiön.[2] BRP Finland Oy perustettiin.[2] [3]

Vuoden 2006 Torinon talviolympialaisten järjestelytehtävissä käytettiin vain Lynx-kelkkoja.[13]

Vuonna 2009 Rovaniemellä otettiin käyttöön uusi tehdas.[2]

Marraskuussa 2019 valmistettiin Rovaniemen tehtaan 400 000. moottorikelkka.[14]

Talvikaudella 2021-2022 Lynx-kelkkoja aletaan myydä Pohjois-Amerikan markkinoilla.[3]

Tuotekehitys ja teknisiä tietoja muokkaa

 
Bombardier Lynx YETI Pro V-800 Mayrhofen

Vuonna 2016 tuotekehityksessä työskenteli 40 henkilöä. He toimivat muun muassa testiajajina. Kesäaikaan kelkkojen suksien alle laitetaan pyörät ja niitä testataan asfaltilla.[15]

Kelkkojen moottoreina käytetään itävaltalaisia Rotaxin moottoreita.[2] Kaksitahtimoottoreissa käytetään E-Tech-järjestelmää, joka on kehitetty alun perin Evinrude-perämoottoreihin.[15] Nelitahtimoottorit esiteltiin 2010-luvun alussa.[16]

Moottorikelkkojen mukana toimitetaan vihreä opetteluavain, jonka avulla voidaan rajoittaa ajoneuvon kiihtyvyyttä ja huippunopeutta.[1]

Motocross- ja moottorikelkkakilpailija[15] Pauli Piippola on kehitellyt kelkkoihin jousitusta, joka tuotiin markkinoille vuonna 2006 nimellä Pauli Piippola Suspension, PPS.[9] [15] Vaihteistoja valmistetaan Agco Powerin Linnavuoren tehtaalla.[2] Lynx-kelkat ovat variaattorivetoisia.[15]

Moottorikelkat voidaan jakaa erilaisiin ryhmiin:[17]

  • sporttiset vapaa-ajan kelkat
  • touring-kelkat
  • työkelkat
  • vuoristokelkat

Lynx myy kelkkoihinsa lisävarusteita, joiden avulla esimerkiksi työkelkkaa voidaan käyttää perheen retkikelkkana. Lisävarusteita ovat muun muassa akkulaturit, navigaattorit, polttoainekanisterit, käsisuojat, etupuskurit, pohjapanssarit, työvalot, reet sekä erilaiset kelkkaan kiinnitettävät laukut ja kuljetuslaatikot.[1]

Malleja muokkaa

 
Lynx-kelkka
  • Lynx Adventure -kelkkoja käytetään esimerkiksi Lapissa safarikelkkoina.[2]
  • Lynx Commander -mallia käyttävät esimerkiksi Norjan rajavartijat.[18] Nelitahtinen Lynx Commander 5900 oli yhtiön 50-vuotisjuhlamalli[6]
  • 1980- ja 1990-luvuilla valmistettu työkelkka Lynx GLX 5900 oli vuonna 2015 Euroopan rekisteröidyin moottorikelkka.[1]
  • Lynx Ranger Army on työkelkka[19]
  • Lynx Ranger Rotax -kelkka on nelitahtinen matkakelkka[20]
  • Lynx Rave on kilpakelkkoja muistuttava sporttikelkka, joka on suunniteltu reittiajoon[17] [3]
  • Lynx Yeti on suunniteltu työkäyttöön.[1]
  • Lynx Xtrim -kelkat kuuluvat crossover-luokkaan eli niillä voi ajaa sekä valmiilla reitillä että syvässä lumessa niin kutsuttua freeride-ajoa[15] Rovaniemellä suunnitellaan myös Lynx-merkkisiä kelkkailuun sopivia vaatteita.[21]

Kuuluisia kilpa-ajajia muokkaa

Lynxillä ovat ajaneet muun muassa Janne Tapio ja ruotsalainen Emil Öhman, jotka ovat voittaneet maailmanmestaruuden moottorikelkkailussa.[2] Janne Tapio testasi kilpailuissa uutta PPS-jousitusta, jota kehittivät BRP Finlandissa hänen isänsä Jussi Tapio sekä Pauli Piippola, [15] joka on myös voittanut Lynxillä Suomen mestaruuksia.[9]

Lähteet muokkaa

  1. ↑ a b c d e f g h Lynx 69 Yeti raskaaseen työhön Maaseudun Tulevaisuus. Viitattu 5.5.2021.
  2. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u Hyötykelkat pitäneet tehtaan Suomessa - Lynx 50 vuotta Koneviesti. Viitattu 4.5.2021.
  3. ↑ a b c d Lynx-moottorikelkat esitellään maailman suurimmille markkinoille Pohjois-Amerikkaan, uutuuksia talvelle 2021–2022 – ”Harrastajien kiinnostus on lisääntynyt koko ajan” tekniikanmaailma.fi. Viitattu 4.5.2021.
  4. ↑ a b Poromiehen apurista vapaa-ajan veturiksi - Lynx täyttää 50 vuotta Yle Uutiset. Viitattu 5.5.2021.
  5. ↑ Lapin lumipula huolestuttaa moottorikelkkakauppiasta: "Samassa veneessä tässä ollaan matkailun kanssa" Maaseudun Tulevaisuus. Viitattu 5.5.2021.
  6. ↑ a b Kelkkakauppa kiihtyy lumen ja matkailun imussa Maaseudun Tulevaisuus. Viitattu 5.5.2021.
  7. ↑ Saari, Eero (1899 - 1960) kansallisbiografia.fi. Viitattu 4.5.2021.
  8. ↑ Jari Hakala: Velsa kukoistaa Rautaruukissa Tekniikkatalous. Viitattu 4.5.2021.
  9. ↑ a b c d e Pauli Piippolan elämäntyö tuntuu takamuksessa jokaisella, joka ajaa Rovaniemellä valmistettua moottorikelkkaa – viime vuonna kaikki oli loppua yhteen hyppyyn Aamulehti. 25.3.2018. Viitattu 4.5.2021.
  10. ↑ 30-vuotias lumikenttien Lynx on Euroopan viimeinen 1998. K-maatalouden asiakaslehti Maatilan Pirkka 1/98. Arkistoitu 22.10.2004. Viitattu 9.6.2013.
  11. ↑ a b Nordtracin moottorikelkkatehdas kokonaan kanadalaisomistukseen Helsingin Sanomat. 21.11.1992. Viitattu 5.5.2021.
  12. ↑ Nordtracin kelkkatehdas käyttöön Helsingin Sanomat. 29.8.1994. Viitattu 5.5.2021.
  13. ↑ a b Moottorikelkkamarkkinat vetävät tasaisesti Yle Uutiset. Viitattu 5.5.2021.
  14. ↑ Virstanpylväs ohitettu! 400 000:s moottorikelkka valmistui Rovaniemellä tekniikanmaailma.fi. Viitattu 4.5.2021.
  15. ↑ a b c d e f g Ajettua: Lynx Xtrim 600 RE - 18E/2016 - Näköislehti wp.tekniikanmaailma.fi. Viitattu 4.5.2021.
  16. ↑ Käyttötesti 10 000 km - 21/2012 näköislehti - Näköislehti wp.tekniikanmaailma.fi. Viitattu 4.5.2021.
  17. ↑ a b Parivertailua - 03/2014 näköislehti - Näköislehti wp.tekniikanmaailma.fi. Viitattu 4.5.2021.
  18. ↑ Norjan puolustusvoimat osti satoja moottorikelkkoja ja mönkijöitä Suomesta Yle Uutiset. Viitattu 5.5.2021.
  19. ↑ Metsänomistaja koeajoi kotimaisen kelkan: Pöllireki liikkuu perässä kevyesti Maaseudun Tulevaisuus. Arkistoitu 5.5.2021. Viitattu 5.5.2021.
  20. ↑ TM vertailu - 02/2004 näköislehti - Näköislehti wp.tekniikanmaailma.fi. Viitattu 4.5.2021.
  21. ↑ Kelkkamieskin seuraa trendejä – BRP hakee kasvua vaatepuolelta Yle Uutiset. Viitattu 5.5.2021.

Aiheesta muualla muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Lynx_(moottorikelkka)&oldid=21290699”