Lyhytkuonodelfiini
Lyhytkuonodelfiini[3] eli sarawakindelfiini[4] (Lagenodelphis hosei) on delfiinien heimoon kuuluva valaslaji. Se on sukunsa Lagenodelphis ainoa laji.[5] Lyhytkuonodelfiini tunnettiin pitkään vain yhden luurangon perusteella, joka löydettiin rannalta Sarawakista.[6] Luuranko lähetettiin Englantiin vuonna 1895[4] ja Francis Fraser kuvasi sen vuonna 1956. Lajin englanninkielinen nimi fraser's dolphin on annettu hänen mukaansa.[7] Luuranko oli noin 2,4 metriä pitkä ja sen kallossa oli sekä valkokuvedelfiinien (Lagenorhynchus) ja delfiinien (Delphinus) piirteitä.[4][6] Vuonna 1971 löydettiin tuntemattomia delfiinejä, jotka pari vuotta myöhemmin tunnistettiin lyhytkuonodelfiineiksi.[6]
| Lyhytkuonodelfiini | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Lahko: | Valaat Cetacea |
| Alalahko: | Hammasvalaat Odontoceti |
| Heimo: | Delfiinit Delphinidae |
| Suku: |
Sarawakindelfiinit[2] Lagenodelphis Fraser, 1956 |
| Laji: | hosei |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Lagenodelphis hosei |
|
 Lyhytkuonodelfiinin levinneisyys |
|
| Katso myös | |
|
|
|
Ulkonäkö ja koko muokkaa
Lyhytkuonodelfiini on aikuisena 2–2,6 metrin pituinen ja painaa 160–210 kiloa.[8] Lajilla on hyvin pienet sukupuolielimet.
Levinneisyys ja elinympäristö muokkaa
Laji elää trooppisissa vesissä. Yksi maailman suurimmista lyhytkuonodelfiinipopulaatioista elää Filippiineillä. Lyhytkuonodelfiiniparvet uivat nopeasti ja delfiinit ovat pakkautuneet niihin tiheästi.
Ravinto muokkaa
Lyhytkuonodelfiini syö lähinnä kaloja, kalmareita ja katkarapuja.[8]
Lähteet muokkaa
- ↑ Kiszka, J. & Braulik, G.: Lagenodelphis hosei IUCN Red List of Threatened Species. Version 2019.2. 2018. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 25.7.2019. (englanniksi)
- ↑ Nisäkäsnimistötoimikunta: Maailman nisäkkäiden suomenkieliset nimet 2008. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsingin yliopisto. Viitattu 9.12.2018.
- ↑ Nisäkäsnimistötoimikunta: Maailman nisäkkäiden suomenkieliset nimet 2008. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsingin yliopisto. Viitattu 8.12.2018.
- ↑ a b c Palmén, Ernst & Nurminen, Matti (toim.): Eläinten maailma, Otavan iso eläintietosanakirja. 1. Aarnikotka–Iibikset, s. 129. Helsinki: Otava, 1974. ISBN 951-1-01065-4.
- ↑ Wilson, Don E. & Reeder, DeeAnn M. (toim.): Lagenodelphis Mammal Species of the World. A Taxonomic and Geographic Reference (3rd ed). 2005. Johns Hopkins University Press. Viitattu 8.12.2018. (englanniksi)
- ↑ a b c Perrin, W. F. & Best, P. B. & Dawbin, W. H. & Balcomb, K. C. & Gambell, R. & Ross, G. J. B.: Rediscovery of Fraser's Dolphin Lagenodelphis hosei. Nature, 2.2.1973, 241. vsk, nro 5388, s. 345–350. Nature Publishing Group. doi:10.1038/241345a0. ISSN 1476-4687. Artikkelin verkkoversio (pdf). Viitattu 8.12.2018. (englanniksi)
- ↑ Beolens, Bo & Watkins, Michael & Grayson, Michael: The Eponym Dictionary of Mammals, s. 142. Baltimore: Johns Hopkins University Press, 2009. ISBN 978-0-8018-9304-9. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 8.12.2018). (englanniksi)
- ↑ a b Fraser's Dolphin Voices in the Sea. Arkistoitu 9.7.2014. Viitattu 8.12.2018. (englanniksi)