Lydia Becker

Lydia Ernestine Becker (24. helmikuuta 1827 Manchester, Iso-Britannia18. heinäkuuta 1890 Aix-les-Bains, Ranska) oli Iso-Britanniassa vaikuttanut naisten äänioikeuden kannattaja, amatöörikasvitieteilijä sekä feministi.[1][2]

Lydia Becker
Lydia Becker, Isaac Wilden valokuva vuodelta 1873.
Lydia Becker, Isaac Wilden valokuva vuodelta 1873.
Henkilötiedot
Muut nimet Lydia Ernestine Becker
Syntynyt24. helmikuuta 1827
Manchester, Iso-Britannia
Kuollut18. heinäkuuta 1890 (63 vuotta)
Aix-les-Bains, Ranska
Kansalaisuus Iso-Britannia

ElämänvaiheitaMuokkaa

Lydia Becker oli tehtailijaperheen tytär ja sai opetuksensa kotonaan. Äitinsä kuoleman jälkeen hän joutui pitämään huolta nuoremmista sisaruksista. Hän oli kiinnostunut kasveista ja sai kuivakukkakokoelmastaan palkinnon vuonna 1864 ja hänen kasveja käsittelevä kirjansa ilmestyi vuonna 1866. Becker kävi kirjeenvaihtoa Charles Darwinin kanssa ja lähetti hänelle näytteitä Manchesterin seudun kasveista. Hän kuuluu Darwin tieteellistä työtä avustaneisiin naisiin.[1][3]

Vuosi 1866 oli Lydia Beckerin elämässä merkittävä. Hän perusti Manchesterin naisten kirjallisuusseuran ja kävi kuuntelemassa naisten äänioikeutta käsitellyttä luentoa. Hän vakuuttui siitä , että naisille pitää myöntää äänioikeus ja kirjoitti asiaa koskevan kirjoituksen sanomalehteen. Hänen ystävättärensä Elizabeth Wolstenholme otti kirjoituksesta 10 000 kappaleen painoksen. Yhdessä Beckerin kanssa Wolstenholme perusti naisten äänioikeuskomitean Manchesteriin.[1]

Muutamaa kuukautta myöhemmin leskirouva Lilly Maxwellin nimi ilmestyi äänioikeutettujen listalle. Kyseessä ei ollut ensimmäinen kerta kun vaalilautakuntakunta oli erehtynyt, mutta hänessä nähtiin tilaisuus saada julkisuutta. Becker saattoi Maxwellin äänestyspaikalle.[4] Äänestäminen onnistui, sillä leskirouvan nimi oli äänioikeutettujen listalla.

Tästä eteenpäin Becker jatkoi työtään yhteiskunnallisen muutoksen puolesta. Vuonna 1872 hän oli perustamassa naisten äänioikeutta ajanutta äänioikeuden keskuskomiteaa. Siinä olivat mukana myös Agnes Garrett ja Lilias Ashworth Hallett. Kahta vuotta myöhemmin siihen liittyi myös Florence Nightingale. Becker ryhtyi myös kannattamaan uutta koulutusjärjestelmää, missä tyttöjä ja poikia opetettaisiin saman opetussuunnitelman mukaisesti. Hän oli myös perustamassa naisten äänioikeutta kannattunutta lehteä.[5][6]

Vuonna 1880 Becker oli johtamassa ennen Isle of Wightin paikallisvaaleja, jotta naiset saisivat vaaleissa äänioikeuden. Kampanja oli menestys. Naiset saivat äänestää Isle Of Wrightin paikallisvaaleissa vuonna 1881.[6]

ViitteetMuokkaa

  1. a b c Simkin, John: Lydia Becker Spartacus Educational. syyskuu 1997 / päiv. tammikuu 2020. Viitattu 12.4.2021. (englanniksi)
  2. Walker, Linda: Becker, Lydia Ernestine (1827–1890) Oxford Dictionary of National Biography. Viitattu 12.4.2021. (englanniksi) doi:10.1093/ref:odnb/1899
  3. Lydia Ernestine Becker to Charles Robert Darwin: From Lydia Ernestine Becker 18 May 1863 Darwin Correspondence Project. Viitattu 12.4.2021. (englanniksi)
  4. Pugh, Martin: The March of the Women: A Revisionist Analysis of the Campaign for Women's Suffrage, 1866-1914, s. 21–. Oxford University Press, 2000. ISBN 978-0-19-820775-7. Teoksen verkkoversio.
  5. Central Committee of the National Society for Women's Suffrage Tekijä = Simkin, John Spartacus Educational. syyskuu 1997 / päiv. tammikuu 2020. Viitattu 12.4.2021. (englanniksi)
  6. a b Education and women's suffrage: Lydia Becker Historiana. Viitattu 12.4.2021. (englanniksi)