Luumupääkaija
Luumupääkaija (Psittacula cyanocephala) on eteläaasialainen kaija, jonka esiintymisalue käsittää koko Intian niemimaan ja Sri Lankan sekä osia Pakistanista, Nepalista ja Bhutanista.[2] Sen holotyypin kuvaili Carl von Linné Gingistä Tamil Nadusta 1766.[3] Birdlife Suomi pitää lajia vielä suvussa Psittacula[4], johon se on perinteisesti kuulunut, mutta Birdlife International on siirtänyt lajin muutaman muun sukulaislajin ohella uuteen Himalayapsitta-sukuun.[5]
| Luumupääkaija | |
|---|---|
-2cp.jpg) |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Papukaijalinnut Psittaciformes |
| Heimo: | Kaijat Psittaculidae |
| Suku: | Kaijat Psittacula |
| Laji: | cyanocephala |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Psittacula cyanocephala |
|
| Katso myös | |
Luumupääkaija on eloisa papukaija, joka viihtyy pienissä parvissa. Se ääntelee lyhyin, kimein ja kirkuvin huudoin, jotka ovat kuitenkin varsin sointuvia. Luumupääkaijan elinympäristöä on lämpimät rinnemetsät ja metsäiset tasangot. Se suosii metsänreunoja viljelysten lähellä, missä se voi poiketa syömään riisiä ja muita viljoja. Luumupääkaija on hyvin valpas ruokaillessaankin. Siementen lisäksi ravintoon kuuluvat kukkien mesi, marjat ja hedelmät, etenkin viikunat. Linnut kerääntyvät levolle öisin suuriksi parviksi, mutta pesimäaikana parit nukkuvat pesissään ja vartioivat sitä tarkasti. Pesä sijaitsee puussa ontossa oksassa tai vanhassa tikankolossa. [6]
Koko ja ulkonäkö muokkaa
_Photograph_By_Shantanu_Kuveskar.jpg)
Luumupääkaija on suurimmaksi osaksi vihreä papukaijalintu. Sukupuolet ovat eri näköiset. Koiraan pää on huomattavan kirkkaanvärinen: pinkki otsalta ja violetti niskaa kohti. Koiraalla on lisäksi purppuranpunainen hartialaikku siivessä ja keltainen pyrstöntyvi. Naaras on himmeämmän värinen: sen pää on harmaanvioletti ja kaulanauha kellertävä, purppura hartialaikku puuttuu.[7] Lajille kertyy pituutta 33 cm, josta yli puolet on kapeaa pyrstöä ja sen paino on noin 66-80 grammaa[8].
Laji on hyvin samannäköinen indokiinankaijan kanssa, mutta luumupääkaijalla molempien sukupuolien, mutta varsinkin koiraiden, pään väritys on voimakkaampi[7].
Lemmikkinä muokkaa
Luumupääkaija ei ole kovin yleinen lemmikki Suomessa. Eteläisemmässä Euroopassa sitä pidetään enemmän ulkona aviaariolintuna, kuin sisällä seuralemmikkinä.
Luumupääkaijan hoito ei eroa juuri lemmikkilintujen perushoidosta. Voidakseen hyvin se tarvitsee omanlajisen tai vähintään samaa sukua olevan lintutoverin, runsaasti tilaa, lajityypillisiä tarpeita tyydyttävän ruokavalion, riittävästi virikkeitä, lintulähtöiset käsittely- ja koulutustavat sekä päivittäistä vapaanaoloa häkistä turvalliseksi tehdyssä sisätilassa.[9]
Laji kuuluu CITES II/B-liitteeseen[10], jonka vuoksi lajilla kauppaa käytäessä on yksilöllä oltava vähintään lintuun liitettävä alkuperätodistus. Myös lajia pesittäessä on molemmilla vanhemmilla oltava alkuperätodistukset.[11]
Lähteet muokkaa
- ↑ BirdLife International: Psittacula cyanocephala IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 30.4.2014. (englanniksi)
- ↑ Forshaw, Joseph M. & Cooper, William T. 1977: Parrots of the World. - T.F.H. Publications, Inc. New Jersey. ISBN 0-87666-959-3
- ↑ IBC (englanniksi)
- ↑ Birdlife Suomi - Maailman lintujen suomenkieliset nimet Birdlife Suomi. Viitattu 28.4.2022.
- ↑ Birdlife Data Zone Birdlife International. Viitattu 28.4.2022.
- ↑ Harrison C. & Greensmith A., Koko maailman linnut, Helsinki Media 1995, 416 s.
- ↑ a b Joseph M. Forshaw: Princeton Field Guide: Parrots of the World, s. 164. Princeton University Press, 2010.
- ↑ Plum-headed Parakeet World Parrot Trust. Viitattu 28.4.2022.
- ↑ Jarmo Tuutti: Papukaija lemmikiksi Papukaija.fi. Arkistoitu 3.7.2022. Viitattu 28.4.2022.
- ↑ Checklist of CITES species Cites.org. Viitattu 28.4.2022.
- ↑ Uhanalaisten lajien kansainvälinen ja EU:n sisäinen kauppa ja sitä koskevat luvat (CITES) Suomen ympäristökeskus. Viitattu 28.4.2022.