Avaa päävalikko
Piirros Lunévillen neuvottelupaikasta. Ylhäällä vasemmalla keisari Frans II ja oikealla Napoleon Bonaparte.

Lunévillen rauha oli 9. helmikuuta 1801 solmittu rauhansopimus, jolla Itävalta ja koko Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta irtautui toisen liittokunnan sodasta Ranskaa vastaan.

Ranskan sotamenestys oli ajanut toisen liittokunnan tappiolle samoin kuin ensimmäisenkin. Kenraali Jean Victor Moreaun komentama armeija löi itävaltalaiset perinpohjaisesti Hohenlindenin taistelussa 3. joulukuuta 1800 ja ryhtyi sitten takaa-ajoon. Joulupäivänä Itävallan armeija taipui Steyrissä aselepoon. Pohjois-Italiassa olleet itävaltalaiset joukot solmivat 15. tammikuuta 1801 erillisen aselevon Trevisossa. Rauhansopimus syntyi Ranskan Lunévillessä 9. helmikuuta. Se pääosin toisti vuoden 1797 Campo Formion rauhan ehdot: Ranska saisi pitää Reinin länsipuoliset alueet, Belgian ja valloituksensa Italiassa. Syrjäytetty Toscanan suurherttua Ferdinand III ja alueitaan läntisessä Saksassa menettäneet ruhtinaat saisivat kompensaationa entisiä kirkollisia ruhtinaskuntia. Itävalta joutui tunnustamaan Ranskan perustamat vasallivaltiot Batavian, Helvetian, Cisalppisen ja Ligurian tasavallan.[1] Sopimuksen allekirjoittivat Ranskan puolesta Napoleonin veli Joseph Bonaparte ja Itävallan puolesta ulkoministeri Johann Ludwig von Cobenzl.[2]

Toisen liittokunnan sotaa jatkoivat tämän jälkeen vielä Iso-Britannia ja lyhyen aikaa eräät Italian valtiot. Sota päättyi kokonaan Amiensin rauhaan helmikuussa 1802.[1]

LähteetMuokkaa

  1. a b French Revolutionary wars: Campaigns of 1794 (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 8.1.2019.
  2. Treaty of Lunéville (englanniksi) Napoleon.org. Viitattu 8.1.2019.

Aiheesta muuallaMuokkaa