Luhtalemmikki
Luhtalemmikki eli suolemmikki (Myosotis scorpioides, aiemmin myös Myosotis palustris) on Suomen yhdeksästä luonnonvaraisesta lemmikkilajista suurikukkaisin, siinä missä peltolemmikki (Myosotis arvensis) on yleisin. Luhtalemmikkiä muistuttaa hyvin samannäköinen, mutta harvinainen pohjanluhtalemmikki (Myosotis nemorosa). Luhtalemmikki on monivuotinen.[1]
| Luhtalemmikki | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Magnoliophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Boraginales |
| Heimo: | Lemmikkikasvit Boraginaceae |
| Suku: | Lemmikit Myosotis |
| Laji: | scorpioides |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Myosotis scorpioides |
|
| Synonyymit | |
|
|
| Katso myös | |
Ulkonäkö ja koko muokkaa
Luhtalemmikki on monivuotinen ruohokasvi, jonka kasvukorkeus on 15–50 senttimetriä. Varsi on kalju ja ylöspäin myötäkarvainen.[1]
Kukat aukeavat kesä-heinäkuun vaihteessa ja kukinta kestää aina elokuulle saakka.[1] Kukinto on tavallisesti sininen, mutta myös valkoinen tai violetti.[1] Terälehtiä on viisi.[1]
Levinneisyys ja elinympäristö muokkaa
Luhtalemmikkiä kasvaa luonnonvaraisena Euraasiassa; etelämpänä se on vuoristoniittyjen kasvi. Suomessa luhtalemmikkiä tavataan etelässä yleisenä ja pohjoisessa harvinaisempana.[1] Pohjoisimmasta Suomesta se puuttuu kokonaan.[1]
Luhtalemmikki on tyypillinen jokien ja järvien sekä rantaluhtien kasvi. Se viihtyy myös lähteiköissä ja märissä korpipainanteissa. Kauniin sininen lemmikki vaatii kosteaa tai märkää ja ravinteikasta maata. Luhtalemmikkejä on siirrelty alkuperäisiltä kasvupaikoilta talojen ja kesämökkien pihapiireihin.[1] Niitä on myös kasvatettu koristekasveiksi puutarhoihin. [2][1]
Nimiä muokkaa
Luhtalemmikin tieteellinen nimi on Myosotis scorpioides, joka tarkoittaa skorpionimaista hiirenkorvaa.[1] Ruotsiksi luhtalemmikin nimi on förgätmigej, suomeksi "älä unohda minua"[1]; saksaksi kasvin nimi on Sumpf-Vergissmeinnicht, jossa jälkiosa tarkoittaa samaa. 1600-luvulla luhtalemmikistä on käytetty Ruotsissa nimeä skorpionört, suomeksi skorpioniyrtti.[1]
Lähteet muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- Kasviatlas: Luhtalemmikin (Myosotis scorpioides) levinneisyys Suomessa.
- Pinkka, Lajintuntemuksen oppimisympäristö: Luhtalemmikki (Myosotis scorpioides)
- Luontoportti: Luhtalemmikki (Myosotis scorpioides)
- ITIS: Myosotis scorpioides (englanniksi)
- United States Department of Agriculture (USDA): Myosotis scorpioides (englanniksi)