Los Glaciaresin kansallispuisto
Los Glaciaresin kansallispuisto (esp. Parque nacional Los Glaciares, suom. Jäätiköiden kansallispuisto) on 445 900 hehtaarin laajuinen kansallispuisto Santa Cruzin maakunnassa Argentiinan Patagoniassa. Se perustettiin 1937 ja listattiin 1981 Unescon maailmanperintöluetteloon. Puisto sijaitsee Andien eteläosissa, ja sen alueella on 13 jäätikköä, jotka kuuluvat laajempaan Eteläiseen Patagonian jäätiköön. Vuoristoisen puiston korkein kohta on 3 375 metrin korkuinen Cerro Fitz Roy, joka houkuttelee alueella paljon kiipeilijöitä. Kansallispuiston kasvillisuusvyöhykkeistä merkittävimmät ovat etelänpyökkejä kasvava subpolaarinen metsä ja itäosissa sijaitseva Patagonian aro.
Perito Moreno -jäätikkö
| Sijainti | |
|---|---|
| Pinta-ala |
445 900 ha |
| Nimi alkuperäiskielellä |
Parque nacional Los Glaciares |
|---|---|
| Tyyppi |
Argentiinan kansallispuisto, luonnonpuisto |
| Perustettu |
1937 |
| Hallinto |
Administración de Parques Nacionales |
Maantiede ja ilmasto
muokkaa
Los Glaciaresin kansallispuisto on osa laajempaa noin 6 000 neliökilometrin laajuista suojelualuetta; itse kansallispuisto on 4 459 neliökilometrin laajuinen.[1] Kansallispuisto sijaitsee Chilen rajalla, jonka takana suojelualue jatkuu Torres del Painen ja Bernardo O'Higginsin kansallispuistoina. Los Glaciaresin kansallispuisto käsittää osan Andien eteläosissa sijaitsevasta laajasta Eteläisestä Patagonian jäätiköstä, jonka 47 jäätiköstä 13 on puiston alueella.[2]
Puiston suurimmat jäätiköt ovat Upsala- ja Viedmajäätikkö, mutta tunnetuin on Perito Moreno -jäätikkö. Sen etureuna päättyy viisi kilometriä leveään ja 50–70 metriä korkeaan seinämään, joka on vain 500 metrin korkeudella merenpinnasta.[2] Jäätikkö katkaisee säännöllisesti Argentinojärvestä sen eteläisen haaran, jota kutsutaan Brazo Ricoksi.[3] Argentinojärvi on puiston suurin järvi, ja sen pinta-ala on 1 466 neliökilometriä. Viedmajärvi on 1 100 neliökilometriä.[2]
Los Glaciares on vuoristoinen kansallispuisto, ja sen matalin kohta Argentinojärven rannalla on 150 metriä merenpinnan yläpuolella. Puiston länsireunalla vuoret kohoavat säännöllisesti yli 2 000 metriin.[1] Korkeimmat huiput ovat Chilen rajalla olevat Cerro Fitz Roy (3 375) ja Cerro Torre (3 128), jotka ovat jään muovaamia paljaita graniittipiikkejä.[2]
Ilmasto on viileän lauhkea, ja vuoden keskilämpötila El Calafaten kylässä on 7,5 astetta. Andit estävät Tyynenmeren kosteuden pääsyn sisämaahan, minkä takia puiston itäosissa sataa vain noin 250 millimetriä vuodessa, kun vuoristossa sataa jopa 900 millimetriä. Vuotuinen keskisademäärä on 809 millimetriä, ja pääosa sateista tulee huhti-toukokuussa. Talvisin lumisateet ovat yleisiä.[2]
Luonto
muokkaa
Suurin osa puistosta on jäätikköä ja vettä, mutta metsiä alueelta löytyy noin 790 neliökilometriä. Metsät kuuluvat subpolaariseen metsävyöhykkeeseen.[4] Niitä kasvaa noin 800–1 200 metrin korkeudessa. Toinen merkittävä kasvimaantieteellinen alue on puiston itäosissa, alle 400 metrin korkeudessa sijaitseva Patagonian aro. Metsäalueiden merkittävimmät lajit kuuluvat etelänpyökkeihin. Nothofagus pumilio on yleisin puulaji, mutta etelänpyökeistä alueella kasvaa myös poimuetelänpyökkiä ja lajia Nothofagus betuloides, jonka korvaa suurin piirtein 48. eteläisen leveyspiirin jälkeen tummaetelänpyökki.[2] Aroalueiden valtalajeja ovat erilaiset höyhenheinät, nurmikat ja natoihin kuuluva Festuca argentina.[5] Metsänrajan yläpuolelta noin 1 000–1 100 metrin korkeudesta alkaa ylängön puoliaavikko.[4]
Los Glaciaresin kansallispuiston eläinlajeista vain lintuja on tutkittu tarkemmin, mutta muista eläimistä on huomattavasti vähemmän tietoa. Puistosta on kuitenkin tavattu noin sata lintulajia. Niistä erityisesti luonnonsuojelullista arvoa on patagoniannandulla, andienkondorilla, koskisorsalla, patagoniankarakaralla, keltakulmasirkulla ja keltasiipisirkulla.[6] Nisäkäslajeista erityisen huomion kohteena on puiston eristynyt chilenhirvipopulaatio.[5]
Historia
muokkaaLos Glaciaresin alueella on ollut asutusta 3 000 vuoden ajan. Ensimmäiset asukkaat olivat esihistoriallisella kaudella liikkuneita metsästäjä-keräilijöitä. Niiden jälkeen alueelle levittäytyivät tehuelchet, jotka ovat jättäneet jälkeensä ainakin 14 arkeologista kohdetta. Tehuelchet hävisivät kuitenkin lähes kokonaan eurooppalaisten tultua Patagoniaan. Tutkimusmatkailijoista alueella kävi muun muassa Perito Moreno, jonka mukaan yksi puiston jäätiköistäkin on nimetty.[5]
Los Glaciaresista tuli suojelualue jo vuonna 1937 ja kansallispuisto 1945. Puistosta halkaistiin yli 100 hehtaarin alue 1986, kun El Chalténin kylä perustettiin Viedmajärven rannalle.[7] Unescon maailmanperintöluetteloon Los Glaciares hyväksyttiin 1981.[8] Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton perusteluiden mukaan puisto täyttää kaksi maailmanperintökriteeriä, sillä se on merkittävä esimerkki jäätiköitymisprosessista ja edustaa poikkeuksellista luonnonkauneutta.[9]
Väestö ja matkailu
muokkaaEl Chalténin ja muutamien matkailumajojen lisäksi Los Glaciaresissa ei ole asutusta. El Chalténissa on noin 400 asukasta, ja se perustettiin palvelemaan kiipeilijöitä ja patikoijia. El Chaltén on yhdistetty tiellä El Calafaten kaupunkiin, joka sijaitsee noin 220 kilometrin päässä 40 kilometriä itään puiston rajasta. El Calafaten kesäkauden asukasluku on arvioitu olevan nykyään noin 20 000 asukasta, kun sinne valmistui vuonna 1993 lentoasema.[10]
Kiipeilijät ovat suosineet puistoa pitkään, sillä Cerro Fitz Royn pohjoisseinä on tunnettu kiipeilykohde. Maailmanperintöluettelon pääsemisen jälkeen myös muiden matkailijoiden määrä on kasvanut. Vuosien 1990–1995 aikana puistossa vieraili vuosittain noin 78 000 ihmistä, mutta matkailijoiden määrä on tuon jälkeen noussut selvästi. Vuonna 2003 alueella ennustettiin käyvän noin 167 000 ihmistä.[10]
Lähteet
muokkaa- Los Glaciares. UNEP-WCMC, 5/2011. World Heritage Information Sheets (zip) (viitattu 10.7.2013). (englanniksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
Viitteet
muokkaa- ↑ a b Los Glaciares National Park: Characterization losglaciares.com. Viitattu 10.7.2013. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f Los Glaciares, s. 2.
- ↑ Perito Moreno Glacier, Argentina The Earth Observatory. Viitattu 10.7.2013. (englanniksi)
- ↑ a b Los Glaciares National Park: Flora losglaciares.com. Viitattu 10.7.2013. (englanniksi)
- ↑ a b c Los Glaciares, s. 3.
- ↑ Los Glaciares National Park: Fauna losglaciares.com. Viitattu 10.7.2013. (englanniksi)
- ↑ Los Glaciares, s. 1.
- ↑ Los Glaciares World Heritage Site. Arkistoitu 7.7.2013. Viitattu 10.7.2013. (englanniksi)
- ↑ Advisory Body Evalution (pdf) (s. 1) UNESCO World Heritage Centre. Viitattu 10.7.2013. (englanniksi)
- ↑ a b Los Glaciares, s. 4.
Aiheesta muualla
muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Los Glaciaresin kansallispuisto Wikimedia Commonsissa
- Viralliset sivut (englanniksi) (espanjaksi)
- Los Glaciaresin kansallispuisto Unescon sivuilla (englanniksi)
- Córdoban jesuiittakortteli ja -estanciat
- Cueva de las Manos, Río Pinturas
- Iguazún kansallispuisto
- Ischigualaston ja Talampayan luonnonpuistot
- Jesuiittojen guaranilähetysasemat: San Ignacio Miní, Santa Ana, Nuestra Señora de Loreto ja Santa María Mayor
- Le Corbusierin arkkitehtoniset työt
- Los Alercesin kansallispuisto
- Los Glaciaresin kansallispuisto
- Quebrada de Humahuaca
- Valdésin niemimaa