Loran

radioaaltoja hyväksi käyttävä paikantamisjärjestelmä

Loran (lyhenne sanoista long range navigation) on toisen maailmansodan aikana kehitetty radioaaltoja hyväksi käyttävä paikantamisjärjestelmä. Se toimi taajuuksilla 1,75; 1,85; 1,9 ja 1,95 MHz. Loranin kantama oli noin 1 000 kilometriä lähettimistä. Kun 1950-luvulla kehitettiin Loran-C paikantamisjärjestelmä, tästä ensimmäisestä Loranista tuli Loran-A. Se poistui käytöstä 1980-luvulla.

LORAN-C-Signal
Kauppalaivoissa käytettävä LORAN-C vastaanotin

Loran-C toimii 100 kHz:n taajuudella ja on edelleen käytössä USA:ssa, Kanadassa, Pohjois- ja Itä-Euroopassa, Venäjän länsiosissa (Tšaika-nimellä) sekä rajoitetusti Kaukoidässä. LORAN-C:n paikannustarkkuus on parhaimmillaan sadan-parin sadan metrin luokkaa. On mahdollista, että LORAN-C lopetetaan Euroopassa kunhan Galileo-järjestelmä on saatu toimintaan.

LORANin rinnalla käytettiin pitkään kolmatta järjestelmää eli OMEGAa; se toimi samalla periaatteella, mutta sen lähetinasemia oli vain kahdeksan eri puolilla maailmaa. Laite kuunteli koko ajan vähintään kahta asemaa ja suoritti paikannuksen sen perusteella. Laitteiston käyttö loppui vuonna 2009 sen käytyä tarpeettomaksi.

LORAN-lähetysasemat maailmalla
Tämä tekniikkaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.