Longdog
Longdog on brittiläinen vinttikoiraristeytys. Alun perin nimitys kattoi kaikenlaiset vinttikoirat, mutta myöhemmin sillä on tarkoitettu ennen kaikkea erityistä risteytystaustaista vinttikoiraa.[1][2]
Ulkonäkö muokkaa
.jpg)
Nimitys longdog tulee siitä, että koiralla on pitkä pää, pitkä niska, pitkä runko, pitkät raajat ja pitkä häntä.[1][2]
Alkuperä muokkaa
Eversti Ted Walsh määritteli longdogin kahden eri vinttikoiran väliseksi risteytykseksi tai kahden kyseisen risteytystaustan omaavan koiran jälkeläiseksi. Esimerkkejä ovat englanninvinttikoira x saluki ja englanninvinttikoira x skotlanninhirvikoira. Nykyiset asiantuntijat kuitenkin tapaavat luokitella longdogin lurcheriksi. Heidän mielestään termiä longdog käytetään niin harvoin, ettei sillä ole enää merkitystä.[1][2]
Longdog Yhdysvalloissa muokkaa
Amerikanhirvikoira perustui alun perin longdog-tyyppisiin risteytyksiin: Yhdysvalloissa Britanniasta ja Venäjältä tuodut vinttikoirat muodostivat pohjan paikallisen longdogin, amerikanhirvikoiran kehittämiseen.[3]
Oliver Hartleyn mukaan kojootin metsästykseen parhaiten soveltuvan koiran sai risteyttämällä keskenään nopea English blue (englanninvinttikoira) ja väsymätön, sisukas Russian stag (venäjänvinttikoira). Hänen mielestään toinen hyvä risteytys oli puoliksi englanninvinttikoira ja puoliksi skotlanninhirvikoira. Freeman Lloydin mukaan parhaissa longdogeissa oli 3/4 hirvikoiraa ja risteytyksistä englanninvinttikoiran ja venäjänvinttikoiran kanssa oli tuloksena erittäin hyviä yksilöitä. Leon V. Almirall käytti metsästykseen ns. "kylmäverisiä vinttikoiria" (cold blood Greyhound) - kookkaita sileäkarvaisia longdogeja, joiden taustalla oli englanninvinttikoiraa.[3]
Yhdysvaltojen länsiosien avoimilla tasangoilla susia metsästettiin usein sekä vintti-, hirvi- ja susikoirien että niiden välisten risteytysten avulla. Nebraskassa paikallinen "kojoottikoira" (Nebraska coyote hound) oli 75 cm korkea ja painoi 41 kg. Minnesotalaisen raportin mukaan eräs amerikkalainen metsästäjä käytti "amerikkalaisen lurcherin" pohjana englanninvinttikoiraa ja skotlanninhirvikoiraa, lisäten sitten irlanninsusikoiraa ja venäjänvinttikoiraa - harvoin salukia tai whippettiä. Kyseinen risteytys pohjautui siihen, että Pohjois-Amerikassa ajettiin lähinnä jänistä, punakettua ja kojoottia: "kylmäverisiä" vinttikoiria käytettiin jäniksen, karkeakarvaisia vinttikoiria punaketun ja amerikkalaisia kojoottikoiria kojootin metsästykseen. Mainituista kojoottikoiralla oli samanlainen karkea karva kuin hirvikoiralla, ja se painoi 34-45 kg.[3]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c Morris, Desmond. Dogs - The Ultimate Dictionary of Over 1000 Dog Breeds, s. 17. Trafalgar Square, 2008: North Pomfret, Vermont.
- ↑ a b c Canton, Mario. Levrieri e segugi primitivi, s. 338. Antonio Crepaldi Editore, 2012: Porto Viro, Italia.
- ↑ a b c Hancock, David. Sighthounds - Their Form, Their Function and Their Future, s. 100-104. The Crowood Press: Ramsbury, Marlborough, Wiltshire, 2012. ISBN 978-1-84797-392-4.