Wikipedia

Englanninvinttikoira

koirarotu

Englanninvinttikoira (engl. Greyhound) on englantilainen koirarotu, joka tunnetaan maailman nopeimpana rotuna. Tieteelliseksi nimeksi on aikoinaan esitetty Canis leporarius[2].

Englanninvinttikoira
Avaintiedot
Alkuperämaa  Englanti,  Iso-Britannia
Määrä Suomessa rekisteröity 2 254[1]
Rodun syntyaika 1700-luku–
Alkuperäinen käyttö metsästyskoira
Nykyinen käyttö juoksu- ja seurakoira
Elinikä 10–14 vuotta
Muita nimityksiä greyhound, grey, levrier anglais, inglise hurt
FCI-luokitus ryhmä 10 Vinttikoirat
alaryhmä 3 Lyhytkarvaiset
#158
Ulkonäkö
Paino uros 30–38 kg
narttu 25–30 kg
Säkäkorkeus uros 71–76 cm
narttu 68–71 cm
Väritys kaikki värit sallittuja
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Ulkonäkö muokkaa

Englanninvinttikoirat ovat erittäin voimakasrakenteisia, jänteviä, lihaksikkaita ja linjakkaita koiria. Ruumiinrakenne on ihanteellinen juoksemiseen. Englanninvinttikoiralla on pitkä kaula, pää ja kuono sekä pienet, hienorakenteiset niin sanotut ruusukorvat. Rintakehä on syvä ja vyötärö kapea. Jalat ovat pitkät ja hyvin lihaksikkaat, häntä pitkä ja kaareutuva. Tassut ovat kiinteät, ja anturoiden välissä on räpylät. Pitkä kuono ja suuri sydän antavat maksimaalisen hapenoton ja erittäin massiiviset reisilihakset antavat räjähtävän nopeuden.

Näyttely- ja juoksulinjaiset koirat ovat ruumiinrakenteeltaan erilaisia. Näyttelylinjaisilla koirilla on useimmiten syvempi rinta, terävämmät kulmaukset ja enemmän massaa kuin juoksulinjaisilla.

FCI:n rotumääritelmän mukainen ihannekorkeus englanninvinttikoiraurokselle on 71–76 cm, nartulla 68–71 cm. Koiran turkki on lyhyt ja sileä. Värejä ja niiden yhdistelmiä on paljon, esimerkiksi valkoinen, fawn (vaaleanruskea), punainen, musta, sininen ja erilaiset brindlen (tiikerijuovaisen) sävyt. Lisäksi mainitut sävyt voivat yhdistyä valkoisen kanssa (esimerkiksi valko-fawn, valko-brindle).

  •  
    punainen
  •  
    punasoopeli
  •  
    sinibrindle
  •  
    mustabrindle
  •  
    valko-punainen

Luonne ja käyttäytyminen muokkaa

 
Kilpaileva englanninvinttikoira.

Englanninvinttikoirat ovat kotioloissa useimmiten rauhallisia ja helppoja lemmikkejä. Rotu on yleensä sopeutuvainen, lempeä, tasainen ja ihmisiinsä syvästi kiintyvä. Niillä ei ole kovinkaan suurta miellyttämishalua, joten koulutuksessa on oltava kärsivällinen ja valita koiralle mieluinen superpalkka. Englanninvinttikoirat ovat myös avoimia uusia ihmisiä kohtaan ja tekevät mielellään tuttavuutta. Rotu ei sovellu luonteensa vuoksi vahtikoiraksi eikä ohuen turkkinsa ja pienen rasvaprosenttinsa vuoksi piha- tai ulkokoiraksi.

Englanninvinttikoirat sopivat hyvin myös kaupunkiasumiseen, sillä kotona englanninvinttikoira torkkuu ja tarkkailee ihmisiä. Lisäksi rotu ei yleensä juuri hauku. Lyhyt turkki on helppo hoitaa. Englanninvinttikoira kuitenkin tarvitsee säännöllistä liikuntaa: jos tätä mahdollisuutta ei ole, koira purkaa turhautumisensa kotona. Englanninvinttikoira ei ole kestävyysurheilija vaan sprintteri, joten sen liikunnan tarve on alle tunti päivässä eli pienempi kuin muilla vastaavan kokoisilla koirilla. Säännöllinen ulkoilu ja vapaana juoksuttaminen aidatulla alueella takaavat sen, että englanninvinttikoira viettää sisälläoloajan rauhallisesti.

Englanninvinttikoiralla on hyvin voimakas saalistusvietti, ja se lähtee helposti juoksevan kohteen perään. Esimerkiksi kotona sisäkissan kanssa hyvin toimeen tuleva englanninvinttikoira voi ulkona lähteä saalistamaan vapaana juoksevaa kissaa. Tämän vuoksi koira täytyy ulkona aina pitää kytkettynä ja sillä on hyvä olla kuonokoppa. Jotkut vinttikoirat pysyvät myös hyvin lähellä. Vapaana juoksutettaessa paikan valinta on tärkeää, sillä englanninvinttikoira voi nopeutensa ansiosta hetkessä hävitä aitaamattomalta alueelta horisonttiin. Useimmiten koira kuitenkin palaa takaisin, kun se kadottaa näköyhteyden takaa-ajettavaan. Koska koira ajaa saalista niin sanotussa tunnelinäkötilassa, se voi myös eksyä eikä ehkä tällöin löydä takaisin lähtöpaikkaan.

Englanninvinttikoiran huippunopeus parhaimmillaan rataolosuhteissa on 64–70 km/h[3]. Koira on näkömetsästäjä, joka juoksee saaliinsa kiinni. Nopeimmillaan englanninvinttikoira liikkuu laukaten, ja sen kaikki jalat ovat irti maasta kahdessa laukan neljästä vaiheesta. Koira saavuttaa 70 km:n tuntinopeuden jo 30 metrin matkalla eli kuudella loikalla. Nopeus on lähes 20 m/s ratajuoksukilpailun ensimmäisen 250 metrin matkalla.

Englanninvinttikoira kuuluu maailman kolmen nopeimman maaeläimen joukkoon, sitä nopeampia ovat vain gepardi ja lähteistä riippuen hanka-antilooppi[4].

Harrastus muokkaa

Omistajan kiinnostuksen mukaan englanninvinttikoiran kanssa voi harrastaa rata- ja maastojuoksua, koiranäyttelyjä sekä jossain määrin jopa agilitya ja tokoa, mutta aktiivisesti kilpailevia koirakoita ei ainakaan Suomessa ole. Englanninvinttikoiralla ei ole palveluskoiraoikeuksia, joten ne eivät saa kilpailla PK-kokeissaselvennä.

Alkuperä muokkaa

 
Cruftsin vuoden 1910 BIS-voittaja Broadwater Banker.
 
Englanninvittikoira vuodelta 1911.

Englanninvinttikoiran tausta on Euroopassa, jossa se kehittyi paimenkoiraroduista. Englanninvinttikoira ja venäjänvinttikoira ovat läheisempää sukua toisilleen kuin aasialaisperäiset vinttikoirarodut saluki, afgaaninvinttikoira ja afrikkalaisperäinen sloughi.[5][6].

Tarkalleen ei tiedetä, milloin englanninvinttikoira (myös greyhound) varsinaisesti kehittyi omaksi rodukseen. Vuonna 2004 julkaistun tutkimuksen mukaan englanninvinttikoira perustuu paimenkoirarotuihin[6]. Nykytutkimuksen mukaan greyhound edustaa omaa euraasialaista rotua, joka poikkeaa afrikkalaisista ja persialaisista vinttikoiraroduista.[5] DNA tutkimus vuodelta 2004 viittaa siihen, että greyhound on enemmän sukua euraasialaisille paimenkoirille kuin afrikkalaisille ja persialaisille roduille.[5]

Englannissa kehittyi ajan myötä erilaisia paikallismuunnoksia:[7]

  • cambridgeshirenvinttikoira: Cambridgeshiren suomailla
  • cornwallinvinttikoira: Cornwallin maatiloilla, mm. Harry Peake vei näitä vinttikoiria Amerikkaan näyttelykoiriksi
  • lancashirenvinttikoira: kookas ja vahva, älykäs ja tahdikas, mahdollisesti kaikkein sitkein muunnos
  • newmarketinvinttikoira: noin 32 kg, mahdollisesti kaikkien muiden muunnosten esi-isä, mahdollisimman vankkarakenteinen mutta silti erittäin nopea, kaikkein kyvykkäin juoksukilpailuihin
  • norfolkinvinttikoira: tunnettiin pitkän matkan juoksunopeudestaan
  • sittingbournenvinttikoira: Kentissä, mistä kuningas Edward I vei koiria metsästysretkille Ranskan Gascogneen
  • wiltshirenvinttikoira: pieni (useat yksilöt alle 15 kg), tiivisrakenteinen, leveärintainen ja vahvaselkäinen, vahva, urhea, käänteissään nopea ja väsymättömän energinen, alun perin yksinomaan jäniksen metsästykseen jalostettu, koirat olivat kuuluisia 1900-luvulle asti (mm. Melksham-kenneli), muunnosta risteytetiin usein newmarket- ja lancashire-linjojen kanssa koska isompaa kokoa pidettiin toivotumpana
  • wold greyhound: Yorkshiren korkeissa kumpuilevissa maastoissa
  • yorkshirenvinttikoira: East Riding of Yorkshiressä, alkuperä mahdollisesti susikoirissa jotka aiemmin metsästivät alueella Englannin viimeisiä jäljelle jääneitä susia, nopeudeltaan Lancashiren ja Newmarketin muunnoksia vastaava, mutta älykkyydessään ylivertainen

Neljä viidestä Waterloo Cup -voittajasta vuosien 1921–1925 aikana oli Staff Officer -nimisen uroksen jälkeläisiä. Yksi niistä, Melksham Tom, oli 1900-luvun alussa aikansa nopein englanninvinttikoira, ja sillä oli enemmän coursing-kilpailuissa voittaneita jälkeläisiä kuin yhdelläkään muulla rodunedustajalla siihen aikaan. Kaksi sen jälkeläistä, Melksham Denny ja Melksham Endurance pärjäsivät hyvin juoksukilpailuissa Irlannissa.[7]

Etymologia muokkaa

Englanninvinttikoiran englanninkielinen nimi 'greyhound' tarkoittaa suoraan suomeksi käännettynä harmaata ajokoiraa. Yleisesti katsotaan, että nimi juontuu vanhaenglannin sanasta grighund', jossa hund vastaa nykymuotoista sanaa hound eli ajokoira, mutta sanan grig merkitys on tuntematon.

Julius Pokornyn Indogermanisches etymologisches Wörterbuch (s. 441–442) sanoo myös, että ”greyhound” ei tarkoita ”harmaata ajokoiraa” vaan nimen alkuosa juontuu indoeurooppalaisesta kantasanasta *g'her- , joka tarkoittaa ”loistoa” tai ”kimallusta”. On myös väitetty, että nimitys greyhound johtuu gaelinkielisestä sanasta 'grei', joka tarkoittaa uljasta tai ylvästä.

Espanjankielinen galgo on myös vastaava kahden merkityksen sana: varsinaisesti se tarkoittaa nimenomaan espanjanvinttikoiraa, toisaalta myös yleisemmin vinttikoiraa.

Terveys muokkaa

Englanninvinttikoira on rotuna terve, eikä koirilla juuri ole perinnöllisiä sairauksia. Rodulla ei esiinny lainkaan lonkkavikaa. Lääkinnässä ja etenkin anestesiassa tulee ottaa huomioon rodun hidas maksan toiminta sekä pieni rasvaprosentti ja siksi noudattaa varovaisuutta. Syvästä rintakehästään johtuen englanninvinttikoirat ovat alttiita mahalaukun kiertymälle.

Lähteet muokkaa

  1. ↑ KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Suomen Kennelliitto. Viitattu 4.9.2016)
  2. ↑ Hamilton Smith, Charles. The Naturalist’s Library: Vol. XIX, Mammalia: Dogs, Vol. II, s. 177. Chatto & Windus: Piccadilly.
  3. ↑ Shepparton (VIC) Track Records Greyhound-data.com. Viitattu 11.10.2015. (englanniksi)
  4. ↑ Sharp, N.C. Graig: Animal athletes: a performance review. Veterinary Record Vol 171 (4) s. 87–94. 2012. British Veterinary Association. [vanhentunut linkki]
  5. ↑ a b c Parker; et al.:: "Genetic Structure of the Purebred Domestic Dog"". Science. 304: 1160–1164. PMID 15155949. doi:10.1126/science.1097406., May 21, 2004.
  6. ↑ a b Mark Derr (May 21, 2004). "Collie or Pug? Study Finds the Genetic Code". The New York Times viitattu 7.10.2017.
  7. ↑ a b Hancock, David. Sighthounds - Their Form, Their Function and Their Future, s. 51, 55. The Crowood Press: Ramsbury, Marlborough, Wiltshire, 2012. ISBN 978-1-84797-392-4.

Aiheesta muualla muokkaa

 
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Englanninvinttikoira.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Englanninvinttikoira&oldid=22256405”