Loistokaija
Loistokaija (Polytelis swainsonii) on kaakkoisaustralialainen kaijalaji. Sen tieteellinen nimi on annettu englantilaisen lintutieteilijä William Swainsonin mukaan.
| Loistokaija | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Papukaijalinnut Psittaciformes |
| Heimo: | Kaijat Psittaculidae |
| Suku: | Loistokaijat Polytelis |
| Laji: | swainsonii |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Polytelis swainsonii |
|
| Katso myös | |
Koko ja ulkonäkö
muokkaaLinnun pituus on noin 40 cm ja paino 132–157 grammaa. Koiraan höyhenpuku on pääosin vihreä, alapuolelta kellanvihreä, sen otsa, posket ja kurkku ovat keltaiset, rinnan poikki kulkee leveä punainen vyö ja päälaki sinihohtoinen. Naaras on lähes kokonaan vihreä, reisihöyhet ovat oranssinkeltaiset. Nokka on korallinpunainen, koivet harmaat ja iiris kellanoranssi (koiras) tai keltainen (naaras). Nuori lintu muistuttaa naarasta, sen iiris on vaalean ruskea.
Esiintyminen
muokkaaLoistokaijat elävät Australian kaakkoisosassa Uudessa Etelä-Walesissa ja Victoriassa. Kanta on keskittynyt Murrumbidgee- ja Castlereaghjokien valuma-alueille. Lajin populaation koko on noin 6 500 aikuista yksilöä. Se on uhanalainen elinympäristöjen tuhoutumisen takia, sillä metsiä on hakattu muun muassa maanviljelyn, polttopuiden keräilyn ja vieraiden puulajien kasvattamisen tieltä.
Loistokaija on suosittu lemmikkilintu, joskin Suomen harrastuspiireissä se on melko harvinainen.
Elinympäristö
muokkaaLoistokaijan elinympäristöä ovat jokivarsien eukalyptusmetsiköt, esiintymisalueen itäosissa laji elää myös metsänreunoissa ja avoimissa metsissä.
Lisääntyminen
muokkaaLoistokaijan pesintä tapahtuu syys–joulukuussa. Pesä on tavallisesti vesistön lähellä kasvavan eukalyptuksen kolossa tai lahossa oksassa. Naaras munii neljästä kuuteen munaa, joita se hautoo keskimäärin 22 päivää. Koiras tuo hautovalle naaraalle ruokaa pari-kolme kertaa päivässä. Poikaset jättävät pesän kuukauden ikäisinä.
Ravinto
muokkaaLajin ruokavalio koostuu hedelmistä, pähkinöistä, siemenistä, marjoista, silmuista, kukista ja medestä. Se ruokailee usein yhdessä undulaattien kanssa.
Lemmikkinä
muokkaaLoistokaijaa esiintyy lemmikkinä, mutta se ei ole Suomessa kovin yleinen lemmikkilintu. Eteläisemmässä Euroopassa se on yleisempi, joskin siellä sitä pidetään lähinnä aviaariolintuna, eikä niinkään seuralemmikkinä.
Loistokaijan hoito ei eroa juuri lemmikkilintujen perushoidosta. Hyvinvoidakseen se tarvitsee lintuseuraa, runsaasti tilaa, lajityypillisiä tarpeita tyydyttävän ruokavalion, riittävästi virikkeitä, lintulähtöiset käsittely- ja koulutustavat sekä päivittäistä vapaanaoloa häkistä turvalliseksi tehdyssä sisätilassa. Aavikkoloistokaija ei ole tunnettu erityisen helposti matkimaan oppivana lajina.
Laji kuuluu CITES II/B-liitteeseen, jonka vuoksi lajilla kauppaa käytäessä on yksilöllä oltava vähintään lintuun liitettävä alkuperätodistus. Myös lajia pesittäessä on molemmilla vanhemmilla oltava alkuperätodistukset.
Lähteet
muokkaa- Forshaw, Joseph M. & Cooper, William T. 1977: Parrots of the World. - T.F.H. Publications, Inc. New Jersey. ISBN 0-87666-959-3
- World Parrot Trust (englanniksi)
Viitteet
muokkaa- ↑ BirdLife International: Polytelis swainsonii IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 30.4.2014. (englanniksi)