Lohkorakentaminen on nykyaikainen laivan runkorakentamisen tapa, jossa aluksen runko kootaan tehdaslinjastolla rakennetuista standardisoiduista lohkoista. Lohkojen koko ja muoto vaihtelevat aluksen koon ja runkomuodon mukaan. Lohkon paikka laivan rungossa vaikuttaa sen rakenteen monimutkaisuuteen. Hotelliosan lohkot ovat yksinkertaisempia ja nopeampia valmistaa kuin rungon vedenalaisen osan konealueiden lohkot. Valmiit lohkot liitetään laivanrakennusaltaassa rungonkoontivaiheessa yhteen laivan rungoksi. Valmiiden lohkojen siirtelyyn telakka-alueella käytetään nostureita ja tarkoitukseen valmistettuja monipyöräisiä lohkovaunuja.

Lohkorakentamisen vaiheet muokkaa

Lohkorakentaminen alkaa osavalmistusvaiheessa tapahtuvasta levynpoltosta, jossa terästehtaalta saapuvat teräslevyt leikataan plasma- tai laserleikkausroboteilla haluttuun muotoon. Levynpolttovaiheessa syntyvät kaikki laivan runkorakenteen perusosat: kansilevyt, muotoraudat, laipiolevyt, jäykistäjät ja polviot. Nykyään osa rungon osista saatetaan tilatata alihankkijoilta esivalmisteina.[1]

Levynpolttovaiheen jälkeen terästehtaalta tulleet kansilevyt siirtyvät kuljetinlinjastolle, jossa ne hitsataan yhteen hitsausrobottien avulla lohkon mittojen pituiseksi valmiiksi kansilevyksi, jota telakalla kutsutaan "levylakanaksi". Seuraavaksi levylakanaan lisätään pitkittäisjäykistäjät, joiden tehtävänä on jäykistää ja vakauttaa laivan runkoa pituussuunnassa. Jäykistäjät hitsataan yleensä 90 asteen kulmassa kiinni kansilakanaan käsin ja käsikäyttöisillä tai automatisoiduilla hitsausroboteilla. Tämän jälkeen levylakana siirtyy eteenpäin lohkolinjastolle, jossa levylakanaan lisätään poikittaisjäykistäjät, muotoraudat, polviot ja laipioseinät.[1]

Lohkon halutusta muodosta riippuen se voi olla 1-6 kansivälin kokoinen. Monikerroksisia lohkoja kutsutaan suurlohkoiksi. Laivan alaosassa sijaitsevat konealueiden lohkot on yleensä jaettu kuppi- ja kansilohkoiksi kutsuttuihin osalohkoihin niiden suuren rakenteellisen painon vuoksi. Kuppilohkolla tarkoitetaan laivan pohjaosan lohkoa ja kansilohkolla sen päälle laivanrakennusaltaassa liitettävää laivan yläpuolisen kannen sisältävää lohkoa. Lohkon painoa rajoittaa telakan käytössä olevien nosturien ja lohkovaunujen nostokapasiteetti. Lohkolinjastolla tapahtuvaa työvaihetta kutsutaan lohkonkoontivaiheeksi, jonka lopputulos on halutun muotoinen laivanrakennuslohko.[1]

Lohkorakentamisen edut muokkaa

Lohkorakentaminen on vakiintunut laivan runkorakentamisen tavaksi sen tuotantoa tehostavien vaikutusten vuoksi. Lohkorakentaminen nopeuttaa laivan runkorakentamista ja standardisoi rakennusvaiheissa käytettäviä osia ja työvaiheita. Se mahdollistaa myös rungon osien samanaikaisen rakentamisen useassa eri koontipaikassa ja eri yritysten toimesta.

Lohkorakentamisen historia muokkaa

Hitsauksen vakiintuminen laivarakentamisen tuotantomenetelmäksi 1950-luvulla[2] mahdollisti uudenlaisen laivan rungon koontimenetelmän, jossa laivan runko valmistetaan ensin pienemmiksi osakokonaisuuksi, lohkoiksi, jotka liitetään myöhemmässä vaiheessa yhteen laivan rungoksi. Vanha tapa rakentaa teräksisen laivan runko periytyi puulaivojen rakentamistavasta, jossa laivan rungon rakentamineen aloitetaan laivan kölipuusta, jonka ympärille laivan runkorakenne kootaan. Ennen lohkorakentamista teräslaivojen runko rakennettiin laipiolevy ja muotorauta kerrallaan kölistä ylöspäin kaltevalla laivanrakennusalustalla, josta valmis runko aikanaan liu'utettiin vesille. Tuolloin osien liittäminen tapahtui yleensä niittaamalla, joka oli 1950-luvulle asti teräslaivojen ja muiden teräsrakenteiden osien pääasiallinen liitostapa.

Lähteet muokkaa

  1. a b c Shipyard engineering Lecture 4: Hul production stages Aalto-yliopisto, Marine technologies, Applied mechanics. Aalto-yliopisto.
  2. Shipbuilding / Vessel Construction Marinelink.com. Viitattu 18.9.2016.