Lohikäärme (Ilmestyskirja)
Lohikäärme on Raamatun Ilmestyskirjassa esiintyvä hahmo. Se on suuri, tulipunainen ja seitsenpäinen. Sillä on kymmenen sarvea ja seitsemän kruunua päissään. Ilmestyskirjan 12:ssa luvussa lohikäärmeen kerrotaan pudottavan kolmanneksen tähdistä maahan, yrittävän tappaa taivaan kappaleisiin pukeutuneen naisen lapsen ja sotivan enkelien kanssa, minkä seurauksena lohikäärme "syöstiin maahan". Seuraavassa luvussa (ilm. 13) lohikäärmeen kerrotaan olevan itse Saatana, joka on antanut voimansa merestä tulleelle pedolle, joka pakottaa ihmiset palvomaan lohikäärmettä.
Tulkintoja muokkaa
Antiikin ajan kristityt tulkitsivat useimmiten lohikäärmeen tarkoittavan joko paholaista tai Roomaa, joka alkujaan rakennettiin seitsemälle kukkulalle. Rooman hajottua näkemys lohikäärmeestä paholaisena muuttui huomattavasti yleisemmäksi. Tulkinta lohikäärmeestä Roomana on kuitenkin vielä muun muassa preteristisen ja historiallisen tulkinnan kannattajien käytössä. Myös kirjaimellisessa tulkinnassa yleensä lohikäärmeen katsotaan olevan symbolinen olento, viitaten yleensä paholaiseen.