Ljerko Spiller
Ljerko Spiller (21. heinäkuuta 1908 Crikvenica – 9. marraskuuta 2008) oli kroatialaissyntyinen viulisti, musiikkipedagogi ja kapellimestari. Hän muutti Argentiinaan ja sai maan kansalaisuuden. Spiller oli useiden orkestereiden ja kamarimusiikin kokoonpanojen perustaja ja kouluttaja.[1]
Spiller opiskeli Václav Humlin, Jacques Thibaud'n, George Enescun ja Diran Alexanianin johdolla. Hän sai taiteilijadiplomin Zagrebin musiikkiakatemiasta vuonna 1927 ja sai sitten diplomin (1928) sekä "konserttilisenssin" École normale de musique de Parisista (1930). Spiller opetti viulunsoittoa École normale de musique de Parisissa vuosina 1930–1935. Hän toimi myös Alfred Cortot'n perustamassa kamarikokoonpanossa vuosina 1928–1935. Hän sai palkinnon Varsovan kansainvälisessä Henryk Wieniawski -viulukilpailussa vuonna 1935.[1] Samana vuonna Spiller saapui Buenos Airesiin Argentiinaan[1] paettuaan kansallissosialismia Euroopasta.[2] Argentiinassa hän perusti mukaansa nimetyn kamariorkesterin sekä muita orkestereita ja kamarikokoonpanoja.[1] Hän toimi myös pääkapellimestarina Luís Gianneon vuonna 1945 perustamassa Orquesta Sinfónica Juvenil de Radio Nacionalissa (Kansallisen radion nuorisosinfoniaorkesteri).[3][1]
Spiller koulutti kamarimusiikista pitämillään kursseilla lukuisia pianisteja, kitaristeja sekä puhallin- ja jousisoittajia. Hän piti kursseja Euroopan eri kaupungeissa ja istui tuomaristojen jäsenenä kansainvälisissä kilpailuissa, kuten Salzburgin Mozarteumissa pidetyssä viulukilpailussa vuonna 1991. Tuomarina Spiller istui myös kansainvälisissä viulukilpailuissa Genevessä vuonna 1980 sekä Zagrebissa vuosina 1977, 1981, 1985, 1989 ja 1993. Hän jatkoi opetustoimintaansa nuorten parissa vuoteen 1990 ja oli associate professor La Platan kansallisessa yliopistossa. Spiller teki monia julkaisuja, joihin kuuluivat El pequeño violinista (1943, monia painoksia) ja Iniciación al violín en grupos (1980).[1]
Spiller soitti suuren määrän teoksia argentiinalaisilta ja ulkomaalaisilta säveltäjiltä. Monet säveltäjät myös omistivat hänelle uusia teoksia. Spillerille myönnettiin muun muassa timanttinen Konex-palkinto klassisen musiikin kategoriassa vuonna 1989 ja Argentiinan musiikkikriitikoiden liiton pedagogipalkinto vuonna 1992. Vuonna 1999 Spiller oli klassisen musiikin Konex-palkinnon myöntäneen tuomariston puheenjohtaja.[1] Viulisti Antonio Spiller[4] ja oboisti, kapellimestari Andrés Spiller ovat hänen poikiaan.[5]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e f g Ljerko Spiller Konex Foundation, viitattu 23.1.2023
- ↑ Victoria Eglau, Argentinien als Fluchtort für jüdische Musiker nach 1933 – Melodien des Exils Deutschlandfunk 16.1.2017, viitattu 23.1.2023
- ↑ La Orquesta Sinfónica Juvenil convoca a audiciones para integrar sus filas La radio pública 17.3.2020, viitattu 23.1.2023
- ↑ Tributo a Ljerko Spiller (Arkistoitu – Internet Archive) Sexta Sección 24.5.2015, viitattu 23.1.2023
- ↑ Spiller Andrés Música Clásica Buenos Aires 18.3.2021, viitattu 23.1.2023