Avaa päävalikko

Liuskaraunioinen

putkilokasvilaji

Liuskaraunioinen (Asplenium septentrionale) on erikoisennäköinen, pienikokoinen kallionraoissa kasvava saniainen.

Liuskaraunioinen
Liuskaraunioinen (Asplenium septentrionale).jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Sanikkaiset Pteridophyta
Alakaari: Saniaiset Pteridophytina
Luokka: Pteridopsida
Lahko: Polypodiales
Heimo: Raunioiskasvit Aspleniaceae
Suku: Raunioiset Asplenium
Laji: septentrionale
Kaksiosainen nimi

Asplenium septentrionale
(L.) Hoffm.

Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Liuskaraunioinen Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Liuskaraunioinen Commonsissa

Ulkonäkö ja kokoMuokkaa

 
Liuskaraunioisen lehtiä ja niiden itiöpesäkkeistöjä.
 
Liuskaraunioinen eroaa huomattavasti muista raunioislajeista. Oikealla liuskaraunioinen, vasemmalla seinäraunioinen. Kuva C. A. M. Lindman teoksesta Bilder ur Nordens Flora (1917–1926).

Liuskaraunioisen lyhyestä ja tummasuomuisesta maavarresta nousee tuppaina kasvavia, 5–17 cm korkeita lehtiä. Lehtiruoti on tummatyvinen ja kaksi-kolme kertaa lehtilavan pituinen. Täysin muista raunioisista poikkeava lehtilapa on muodoltaan harvaan säännöttömän halkihaaraisesti liuskainen. Liuskat ovat 1 mm leveitä, kärjestään usein leventyneitä, tasasoukkia ja hampaisia. Itiöpesäkeryhmät ovat kapeanpuikeita tai tasasoukkia ja sijaitsevat lehtilavan alapinnalla lehtisuonten sivussa. Itiöpesäkkeet ovat katesuomuisia. Liuskaraunioisen itiöt kypsyvät Suomessa heinä-elokuussa.[1]

Liuskaraunioinen voi risteytyä seinäraunioisen (A. ruta-muraria) sekä tummaraunioisen alalajin kalliotummaraunioisen (A. trichomanes ssp. trichomanes) kanssa.[1][2]

LevinneisyysMuokkaa

Maailmanlaajuisesti liuskaraunioisen levinneisyysalue on keskittynyt Eurooppaan, jossa sitä tavataan laajalla mutta hajanaisella alueella lähes koko mantereella. Runsaimmin lajia kasvaa Pohjois-Espanjasta Pohjois-Saksaan, ja edelleen Romaniaan, Bulgariaan, Balkanin niemimaalle ja Pohjois-Italiaan. Toinen pääesiintymisalue on Norjan ja Ruotsin etelä- ja keskiosissa sekä Suomen eteläosissa. Lisäksi se on tavanomainen Kaukasuksen alueella. Aasiassa lajia kasvaa Turkissa, Keski-Aasiassa ja Länsi-Siperiassa. Pohjois-Amerikassa liuskaraunioisella on erillinen, laaja esiintymisalue Yhdysvaltain lounaisosassa.[2]

Suomessa liuskaraunioinen on yleinen laji maan lounaisosissa ja etelärannikolla. Satunnaisemmin sitä tavataan muualta Etelä- ja Keski-Suomesta aina Vaasan korkeudelle saakka. Pohjoisempaa lajista on muutama vanha havainto Koillismaalta ja Savukoskelta.[3] Yleisin laji on Suomessa Ahvenanmaalla.[4]

ElinympäristöMuokkaa

Liuskaraunioinen kasvaa avokallioiden raoissa.[1] Kasvupaikat ovat useimmiten paahteisia. Kuivina kausina kasvin lehdet käpertyvät kokoon ja muuttuvat ruskeiksi, mutta virkoavat jälleen sateiden tullessa.[5]

LähteetMuokkaa

  • Helsingin kasvit – Kukkivilta kiviltä metsän syliin. Toim. Kurtto, Arto & Helynranta, Leena. Helsingin kaupungin ympäristökeskus. Yliopistopaino, Helsinki 1998.
  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
  • Vantaan luonto: Kasvit. Toim. Ranta, Pertti & Siitonen, Mikko. Vantaan kaupunki, Vantaa 1996.

ViitteetMuokkaa

  1. a b c Retkeilykasvio 1998, s. 55–56.
  2. a b Den virtuella floran: Gaffelbräken (myös levinneisyyskartat) (ruots.) Viitattu 10.10.2011.
  3. Lampinen, R. & Lahti, T. 2011: Kasviatlas 2010: Liuskaraunioisen levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 10.10.2011.
  4. Vantaan kasvit: luonto 1996, s. 107.
  5. Helsingin kasvit 1998, 196.

Aiheesta muuallaMuokkaa