Liuskaraunioinen
Liuskaraunioinen (Asplenium septentrionale) on erikoisennäköinen, pienikokoinen, kallionraoissa kasvava saniainen.
| Liuskaraunioinen | |
|---|---|
.jpg) |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Sanikkaiset Pteridophyta |
| Alakaari: | Saniaiset Pteridophytina |
| Luokka: | Polypodiopsida |
| Lahko: | Polypodiales |
| Heimo: | Raunioiskasvit Aspleniaceae |
| Suku: | Raunioiset Asplenium |
| Laji: | septentrionale |
| Kaksiosainen nimi | |
| Katso myös | |
|
|
|
Ulkonäkö ja koko muokkaa
Liuskaraunioisen lyhyestä ja tummasuomuisesta maavarresta nousee tuppaina kasvavia, 5–17 cm korkeita lehtiä. Lehtiruoti on tummatyvinen ja kaksi-kolme kertaa lehtilavan pituinen. Täysin muista raunioisista poikkeava lehtilapa on muodoltaan harvaan säännöttömän halkihaaraisesti liuskainen. Liuskat ovat 1 mm leveitä, kärjestään usein leventyneitä, tasasoukkia ja hampaisia. Itiöpesäkeryhmät ovat kapeanpuikeita tai tasasoukkia ja sijaitsevat lehtilavan alapinnalla lehtisuonten sivussa. Itiöpesäkkeet ovat katesuomuisia. Liuskaraunioisen itiöt kypsyvät Suomessa heinä-elokuussa.[1]
Liuskaraunioinen voi risteytyä seinäraunioisen (A. ruta-muraria) sekä tummaraunioisen alalajin kalliotummaraunioisen (A. trichomanes subsp. trichomanes) kanssa.[1][2]
Levinneisyys muokkaa
Maailmanlaajuisesti liuskaraunioisen levinneisyysalue on keskittynyt Eurooppaan, jossa sitä tavataan laajalla mutta hajanaisella alueella lähes koko mantereella. Runsaimmin lajia kasvaa Pohjois-Espanjasta Pohjois-Saksaan, ja edelleen Romaniaan, Bulgariaan, Balkanin niemimaalle ja Pohjois-Italiaan. Toinen pääesiintymisalue on Norjan ja Ruotsin etelä- ja keskiosissa sekä Suomen eteläosissa. Lisäksi se on tavanomainen Kaukasuksen alueella. Aasiassa lajia kasvaa Turkissa, Keski-Aasiassa ja Länsi-Siperiassa. Pohjois-Amerikassa liuskaraunioisella on erillinen, laaja esiintymisalue Yhdysvaltain lounaisosassa.[2]
Suomessa liuskaraunioinen on yleinen laji maan lounaisosissa ja etelärannikolla. Satunnaisemmin sitä tavataan muualta Etelä- ja Keski-Suomesta aina Vaasan korkeudelle saakka. Pohjoisempaa lajista on muutama vanha havainto Koillismaalta ja Savukoskelta.[3] Yleisin laji on Suomessa Ahvenanmaalla.[4]
Elinympäristö muokkaa
Liuskaraunioinen kasvaa avokallioiden raoissa.[1] Kasvupaikat ovat useimmiten paahteisia. Kuivina kausina kasvin lehdet käpertyvät kokoon ja muuttuvat ruskeiksi, mutta virkoavat jälleen sateiden tullessa.[5]
Lähteet muokkaa
- Helsingin kasvit – Kukkivilta kiviltä metsän syliin. Toim. Kurtto, Arto & Helynranta, Leena. Helsingin kaupungin ympäristökeskus. Yliopistopaino, Helsinki 1998.
- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
- Vantaan luonto: Kasvit. Toim. Ranta, Pertti & Siitonen, Mikko. Vantaan kaupunki, Vantaa 1996.
Viitteet muokkaa
- ↑ a b c Retkeilykasvio 1998, s. 55–56.
- ↑ a b Den virtuella floran: Gaffelbräken (myös levinneisyyskartat) (ruotsiksi) Viitattu 10.10.2011.
- ↑ Lampinen, R. & Lahti, T. 2011: Kasviatlas 2010: Liuskaraunioisen levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 10.10.2011.
- ↑ Vantaan kasvit: luonto 1996, s. 107.
- ↑ Helsingin kasvit 1998, 196.